Filosofia:psykologismi
psykologismi
| psykologismi |
Määritelmä
katsomus, jossa psykologian selitysmahdollisuuksia sovelletaan yhteisöllisiin ilmiöihin
Selite
Psykologismi on 1800-luvun lopussa levinnyt monimuotoinen näkemys, jossa psykologian selitysmahdollisuuksia korostettiin. Sen puitteissa yhteisöllisiä ilmiöitä on redusoitu yksilöllisiin ilmiöihin ja äärimuodossaan psykologismi näkee logiikan psykologian osa-alueena eli logiikka ja aritmetiikka voidaan redusoida tai selittää psykologisilla akteilla. Tietoteoreettisen psykologismin mukaan uskomus on oikeutettua tietoa, jos se on saatu normaalisti toimivien psykologisten rakenteiden tuottamana asianmukaisella tavalla.
Psykologismia edustivat mm. monet 1800-luvun loogikot sekä John Stuart Mill (1806-1873; teos A System of Logic (1843)) ja hegeliläinen Johann Eduard Erdmann (1805-1892), joka myös keksi nimityksen. Psykologismia arvostelivat voimakkaasti monet uuskantilaiset kuten Paul Natorp (1854-1924), fenomenologian perustaja Edmund Husserl (1859-1938) ja Gottlob Frege (1848-1925), jonka mukaan psykologismi johtaa logiikan psykologiseen kumoamiseen. Husserlin mukaan psykologismissa logiikka ymmärretään käytännöllisenä ajattelun lakeja tutkivana oppina, jolla ei ole lainkaan teoreettista perustaa tai teoreettinen perusta on empiirisessa psykologiassa. Mikäli logiikan perusta on psykologiassa, loogiset lait olisivat vain epätarkkoja induktiivisia yleistyksiä (psykologiassa käytetyt assosiaatiolait ovat vain kokemustiedon yleistyksiä) ja niiden pätevyys olisi enemmän tai vähemmän todennäköistä. Toisin sanoen psykologismi johtaa relativismiin ja skeptisismiin eikä ilman puhdasta logiikkaa voida puhua tiedosta, totuudesta tai tiedon oikeutuksesta. Husserlin mukaan puhdasta logiikkaa ja matematiikkaa ei voi erottaa toisistaan, ja logiikka on nähtävä ideaalien objektiviteettien teoreettisena a priori-tieteenä pikemminkin kuin järkeilyn taitona. Sen lait ovat eksakteja, universaaleja ja ideaaleja toisin kuin assosiaatiolait, jotka johtavat psykologismin subjektivismiin.
Psykologismia edustivat mm. monet 1800-luvun loogikot sekä John Stuart Mill (1806-1873; teos A System of Logic (1843)) ja hegeliläinen Johann Eduard Erdmann (1805-1892), joka myös keksi nimityksen. Psykologismia arvostelivat voimakkaasti monet uuskantilaiset kuten Paul Natorp (1854-1924), fenomenologian perustaja Edmund Husserl (1859-1938) ja Gottlob Frege (1848-1925), jonka mukaan psykologismi johtaa logiikan psykologiseen kumoamiseen. Husserlin mukaan psykologismissa logiikka ymmärretään käytännöllisenä ajattelun lakeja tutkivana oppina, jolla ei ole lainkaan teoreettista perustaa tai teoreettinen perusta on empiirisessa psykologiassa. Mikäli logiikan perusta on psykologiassa, loogiset lait olisivat vain epätarkkoja induktiivisia yleistyksiä (psykologiassa käytetyt assosiaatiolait ovat vain kokemustiedon yleistyksiä) ja niiden pätevyys olisi enemmän tai vähemmän todennäköistä. Toisin sanoen psykologismi johtaa relativismiin ja skeptisismiin eikä ilman puhdasta logiikkaa voida puhua tiedosta, totuudesta tai tiedon oikeutuksesta. Husserlin mukaan puhdasta logiikkaa ja matematiikkaa ei voi erottaa toisistaan, ja logiikka on nähtävä ideaalien objektiviteettien teoreettisena a priori-tieteenä pikemminkin kuin järkeilyn taitona. Sen lait ovat eksakteja, universaaleja ja ideaaleja toisin kuin assosiaatiolait, jotka johtavat psykologismin subjektivismiin.
Erikieliset vastineet
| psychologism | englanti (English) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
KuschM2014, SalonenT2008, YrjönsuuriM2009, HartimoM2010, Moran2000
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:psykologismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:psykologismi.)