Esittävät taiteet:

    Tieteen termipankista

    noo |

    noo
    Määritelmä lyyris-allegorinen japanilainen näytelmämuoto, jossa musiikki, tanssi, elekieli sekä proosa- ja runomuotoinen puhe liittyvät toisiinsa
    Selite

    Lyyris-allegorinen japanilainen näytelmämuoto, jossa musiikki, tanssi, elekieli sekä proosa- ja runomuotoinen puhe liittyvät toisiinsa. Heian-kautena (794-1192) suositusta, alun alkaen sangaku-näytelmämuodosta juontavan lajin loi Kan'ami Kiyotsugu (1333-84) yhdistelemällä aiempia draamamuotoja. Sitä kehitti edelleen hänen poikansa Zeami Motokiyo (1363-1443), joka kiteytti elegantiksi jäljittelyksi nimittämänsä draamamuodon estetiikan. 1600-luvun alkupuolella nō-näytelmän muoto vakiintui.

    Nō-näytelmien lähtökohtana olivat sangakun ohella ššintolaisuuteen kuuluneet rituaalitanssit, zenbuddhistiset kirjoitukset, japanilainen ja kiinalainen runous, myytit ja legendat. Nō-esitykset suunnattiin aristokraattiselle yleisölle, toisin kuin kansanomaiset kabukit. Näytelmissä pyritään liittämään toisiinsa ajallinen ja ikuinen, päämääränä rituaalinomainen katharsis. Esitystyyli on viileän etäinen, mukana ripaus ylevää eleganssia (yuugen). Kieli on vanhahtavaa. Neliönmuotoisen näyttämön reunustalle sijoitetulla kymmenhenkisellä kuorolla ja kolmi- tai nelihenkisellä orkesterilla on tärkeä osa. Soittimina ovat huilu, pieni ja iso rumpu ja patarumpu. Näytelmän osatekijöitä ovat lyhyt teksti (yōkyoku), resitaatio (utai), säestävä musiikki (hayashi) ja näyttämötoiminta (shosa), erityisesti tanssi (mai). Näyttelijöitä, jotka yleensä ovat miehiä, on tavallisesti kuudesta kahdeksaan. He pukeutuvat loisteliaisiin asuihin, käyttävät naamiota ja esittävät vakiorooleja äärimmäisen tyylitellysti. Yleensä ainoan lavastuksen muodostavat kolme symbolista puuta, jotka kuvaavat taivasta, maata ja ihmiskuntaa.

    1600-luvulla nō-näytelmä alkoi rappeutua jähmeän viralliseen ja seremonialliseen muotoon, mutta on sittemmin saanut elinvoimansa takaisin. Klassisia no-näytelmiä on säilynyt n. 260. Näytelmämuodolla on ollut suuri vaikutus myös länsimaiseen kirjallisuuteen. W. B. Yeats mukaili sitä monissa näytelmissään, Ezra Pound sovitti nō-näytelmiä, Thornton Wilder, Bertolt Brecht, Paul Claudel ja Samuel Beckett omaksuivat nō-teatterin tekniikoita.

    Erikieliset vastineet

    Nohenglanti (English)
    japani (日本語)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 2.11.2024: Esittävät taiteet:nō. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Esittävät taiteet:nō.)