Titiuksen-Boden laki


Titiuksen-Boden laki

Selite Titiuksen-Boden laki on yksinkertainen kaava, joka antaa planeettojen likimääräiset etäisyydet. Lain esitti ensimmäisenä Johann Titius 1766, muta se tuli laajemmin tunnetuksi vasta Johann Elert Boden ansiosta. Laista käytetään siksi myös nimiä Titiuksen laki tai Boden laki tai Boden-Titiuksen laki.

Titiuksen-Boden lain mukaan planeetan isoakselin puolikas a astronomisina yksikköinä on

a = 0.4 + 0.3 × n,

missä n=0 Merkuriukselle, 1 Venukselle, 2 Maalle, 4 Marsille, jne.

Seuraava taulukko antaa planeettojen todelliset ja Titiuksen-Boden laista lasketut etäisyydet:

         n   T-B todellinen   Merkurius  0   0.4   0.4   Venus    1   0.7   0.7   Maa     2   1.0   1.0   Mars     4   1.6   1.5   ?      8   2.8     Jupiter   16   5.2   5.2   Saturnus  32  10.0   9.2   Uranus   64  19.6   19.2   Neptunus  128  38.8   30.1   Pluto   256  77.2   39.2

Kolme ulointa planeettaa olivat vielä tuntemattomia säännön keksimisen aikoihin. Kuudelle Aurinkoa läjimmälle planeetalle sääntö pätee varsin hyvin. Myös vähän myöhemmin löytynyt Uranus sopi hyvin mukaan kuvaan. Ainoa ongelma oli, että säännön mukaan Marsin ja Jupiterin välissä olisi pitänyt olla vielä yksi planeetta. Tämä aukko täyttyi 1800-luvun alussa, kun juuri tuolta etäisyydeltä löytyi ensimmäinen asteroidi.

Laki keksittiin täysin empiirisesti. Täysin tyydyttävää teoreettista selitystä sille ei tunneta vieläkään.

Erikieliset vastineet

Titius-Bode law

englanti (English)

Käytetyt lähteet

Zubenelgenubi

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Tähtitiede:Titiuksen-Boden laki. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:Titiuksen-Boden laki.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →