Keplerin lait


Keplerin lait

Selite Tutkiessaan Tyko Brahen planeettahavaintoja Johannes Kepler päätyi kolmeen planeettojen liikettä kuvaavaan lakiinsa. Nämä lait ovat

Planeettaa liikkuu pitkin ellipsirataa, jonka toisessa polttopisteessä Aurinko on.
Auringosta planeettaan piirretty viiva pyyhkäisee yhtä pitkinä aikaväleinä yhtä suuret pinta-alat.
Planeettojen kiertoaikojen neliöt suhtautuvat toisiinsa kuten niiden ratojen isoakselien puolikkaiden kuutiot.

Kaksi ensimmäistä lakia Kepler esitti 1609 ilmestyneessä teoksessaan Astronomia nova ja kolmannen lain kymmenen vuotta myöhemmin teoksessa Harmonice mundi.

Kepler ei pystynyt antamaan fysikaalista selitystä näille laeille. Siinä onnistui vasta Newton, jonka fysiikan peruslakien avulla Keplerin lait voidaan todistaa pienellä matemaattisella askartelulla.

Newtonin lakien avulla saadaan itse asiassa hieman yleisemmät lait, joista Keplerin lait ovat erikoistapauksia.

Rata voi olla mikä tahansa kartioleikkaus, siis ellipsin lisäksi myös hyperbeli tai paraabeli.
Toinen laki eli pintalaki tulee muotoon, joka kertoo myös, miten pinta-ala riippuu kappaleiden etäisyydestä ja massoista.
Samoin kolmannelle laille saadaan tarkempi muoto, jonka mukaan kiertoaika riippuu myös kappaleiden massoista.

Erikieliset vastineet

Kepler's laws

englanti (English)

Käytetyt lähteet

Zubenelgenubi

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Tähtitiede:Keplerin lait. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:Keplerin lait.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →