Tähtitiede:emissioviiva
emissioviiva
| emissioviiva |
Emission vastakohta on absorptio.
Fotonin energia on sama kuin energiatilojen energioiden erotus. Jos energia muuttuu määrällä E, säteilyn taajuus on
n = E / h,
missä h on Planckin vakio.
Elektronin siirtyminen korkeammasta viritystilasta matalampaan tapahtuu tavallisesti hyvin nopeasti (muutamassa nanosekunnissa), jolloin kyseessä on spontaani emissio. Siirtymä alaspäin voi tapahtua myös ulkopuolisen säteilyn vaikutuksesta. Kyseessä on silloin indusoitu emissio, josta esimerkkejä ovat laser ja maser.
Kukin atomi tai molekyyli voi olla vain tietyissä sille ominaisissa energiatiloissa. Siksi emittoituvan säteilyn taajuus (ja aallonpituus) voi saada vain tiettyjä erillisiä arvoja. Jos säteily hajotetaan spektriksi, sen nähdään koostuvan erillisistä emissioviivoista. Kaasu voi säteillä vain, jos atomeja on korkeammissa energiatiloissa; näin käy kaasun ollessa kuumaa.
Jos kaasu on kylmää, se absorboi juuri samoja aallonpituuksia; spektrissä nähdään silloin tummia absorptioviivoja, joilla on samat aallonpituudet kuin kuuman kaasun emissioviivoilla.
Tähtien spektreissä emissioviivat eivät ole kovin yleisiä, mutta niitäkin esiintyy. Sen sijaan tähtienvälisen aineen säteily koostuu suurimmaksi osaksi erillisistä emissioviivoista. Esimerkiksi emissiosumujen ja planetaaristen sumujen spektrit koostuvat emissioviivoista. Myös kvasaarien ja Seyfertin galaksien spektreissä esiintyy emissioviivaoja.
Ks. myös spektriviivat ja vedyn spektri.
Erikieliset vastineet
| emission | englanti (English) | |
| emission line | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Tähtitiede:emissioviiva. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:emissioviiva.)