skolastiikka


skolastiikka

Määritelmä yleinen nimitys keskiajan aristoteliselle filosofialle, jossa teologialla ja filosofialla oli kiinteä yhteys toisiinsa

Selite Keskiajan filosofiasta on erityisesti suomen kielessä totuttu käyttämään nimitystä "skolastinen". Termin tausta on 1100-luvulla syntyneissä kouluissa, joista yliopistolaitos kehittyi. Koulun johtajaa kutsuttiin tuolloin nimellä "scholasticus". Käsitteen nykyaikaan periytynyt käyttö syntyi kuitenkin oikeastaan vasta 1500- ja 1600-luvun ajattelijoilla, jotka työskentelivät oman aikansa koulujen ulkopuolella. Nimitys vakiintui tarkoittamaan sitä leimalllisesti teologian kanssa symbioottisessa suhteessa olevaa filosofiaa, jota kouluissa harrastettiin. Toisin sanoen sana oli yhtä epämääräinen ja tarkoitushakuinen kuin nykyisin sana "akateeminen filosofia". Tosiasiassa 1600-luvun koulufilosofia oli yhtä epäyhtenäistä kuin nykyään. Sanomalla oppilaitosten filosofian opetusta skolastiseksi se haluttiin leimata vanhanaikaiseksi ja perustaltaan virheelliseksi. Nimitys kuitenkin vakiintui tarkoittamaan keskiajan filosofiaa, josta suureen osaan liittyi leimallisesti (kirkon aluksi torjuman) Aristoteleen teoksille annettu suuri arvo. Myös metodisesti keskiajan filosofialla on samaan tapaan yhtenäisyyttä kuin modernilta artikkeleihin ja seminaariesitelmiin perustuvalla filosofialla. Skolastinen metodi tarkoittaa ensisijaisesti tapaa tarkastella filosofisia ongelmia niin kutsuttuina kvestioina (lat. questio, kysymys). Kvestiossa kysytään esimerkiksi "onko nautinnon kohde päämäärä sinänsä", esitetään erilaisia argumentteja puolesta ja vastaan, tarkastellaan aiheeseen liittyviä käsitteellisiä ongelmia ja lopulta annetaan vastaus esitettyyn kysymykseen ja siihen liittyvät huomautukset ja vastaukset omalle kannalle vastakkaisiin perusteluihin. Meille säilyneet kvestiot ovat luonnollisesti jonkinlaisessa kirjallisessa asussa, mutta ne olivat myös vahva suullinen perinne keskiajan yliopistoissa. Myös 1900-luvun alussa katolisen kirkon piirissä vaikuttanut niin sanottu uustomistinen Tuomas Akvinolaiseen (n. 1225-1274) nojautunut suuntaus käytti skolastiikan käsitettä keskiajan filosofian yhtenäisyyttä korostavassa merkityksessä, mutta myönteiseen sävyyn. Akvinolaista pidettiin keskeisenä skolastikkona, ja keskiajan muu filosofia jäsennettiin suhteessa häneen. Suomen kielessä skolastiikalla tarkoitetaan mitä tahansa keskiajan filosofiaa, eikä siihen enää liity sivumerkitystä, jonka mukaan kyseessä olisi ollut aatteellisesti yhtenäinen ajanjakso. 1900-luvun loppupuolen tutkimuksessa keskiajan filosofian historian kuva on piirretty kokonaan uudestaan (myös katolisissa maissa).
Tuomas Akvinolaisen lisäksi muita keskeisiä skolastikkoja olivat Anselm Canterburyläinen (n. 1033-1109), Abelard (1079-1142), Albertus Magnus (n. 1200-1280), Bonaventura (1217-1274), Duns Scotus (n. 1266-1308) ja William Occamilainen (n. 1285-1349).

Lisätiedot lat. schola=koulu

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

KorkmanYrjönsuuri1998, SaarinenE1994

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Filosofia:skolastiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:skolastiikka.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →