Filosofia:kielipeli
kielipeli
| kielipeli |
Määritelmä
Wittgensteinin näkemys, jonka mukaan kielen merkityksiä on tutkittava niiden käyttönä
Selite
Ludwig Wittgenstein (1889-1951) kehitti myöhäisfilosofiassaan kielipelin välineeksi, jonka avulla voidaan tulkita kieltä yksinkertaistetussa tilanteessa. Merkitys on käyttöä, ja ymmärtäminen on kykyä käyttää kieltä jossakin yhteisössä. Kielipelin siirtoja ovat sekä kielellisten ilmausten käyttö että muut kielenkäyttäjän teot maailmassa. Kielet muodostuvat lukuisista kielipeleistä, esimerkiksi pyytämisen, kiittämisen, kiroilemisen , tervehtimisen ja rukoilemisen kielipeleistä.
Erikieliset vastineet
| language game | englanti (English) |
Lähikäsitteet
- pragmatismi
- semantiikan julkilausumattomuus (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
AhokasA2010, MäättänenP1995, SaarinenE1994
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Filosofia:kielipeli. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:kielipeli.)