Kirjallisuudentutkimus:kolme ykseyttä

    Tieteen termipankista

    kolmen ykseyden periaate

    kolmen ykseyden periaate
    Määritelmä 1600-luvun ranskalaisen klassismin aikana vakiintunut draaman rakenteellinen ihanne, joka perustui Aristoteleen Runousopin tulkintoihin
    Selite

    Aristoteles (384-322 eKr.) korostaa Runousopissaan toiminnan ykseyttä, jolla hän tarkoittaa sitä, että peräkkäisillä draaman tapahtumilla tulee olla looginen tai orgaaninen yhteys. Myös ajan ykseyden vaatimus tulee runousopissa ohimennen esiin. Renessanssin aikana yleistyi varsinkin italialaisen Ludovico Castelvetron teoksen Poetica d'Aristoteles vulgarizzata et sposta (1570) ansiosta tulkinta, jonka mukaan Aristoteles edellyttää lisäksi paikan ykseyttä. Näytelmäkirjailija Jean de la Taillen 1572 ensimmäisenä kiteyttämän tiukan doktriinin mukaan jokaisen näytelmän tulee kuvata yksi vuorokauden mittainen tapahtumasarja, joka sijoittuu yhteen paikkaan, mieluiten yhteen huoneeseen.

    Toiminnan, ajan ja paikan ykseyden sääntöä noudattivat erityisesti Ranskan klassismin ajan näytelmäkirjailijat, kuten Pierre Corneille (1601-84) ja Jean Racine (1639-99). Periaatetta noudatti ensimmäisenä tiukasti Jean Mairet näytelmässään Sophonisbe (1614), ja opin katsotaan täydellisimmin toteutuneen Corneillen draamassa Le Cid (1637, Cid). Corneille esittää draamateoreettisia näkemyksiään esseekokoelmissaan Discours de la tragédie (1660) ja Discours des trois unités (1660). Englantilaisessa ja espanjalaisessa draamassa kolmen ykseyden periaate ei juuri vallinnut - poikkeuksiin kuuluvat Shakespearen The Comedy of Errors (1592-93, Hairahduksia) ja The Tempest (1611-12, Myrsky). Ranskalaista draamaa sääntö kuitenkin sitoi 1800-luvulle asti, siitä huolimatta että esim. Molière antaa henkilöhahmonsa kritisoida sitä yksinäytöksisessä pienoisnäytelmässään La Critique de lÉcole des Femmes (1663, Naisten koulun arvostelu). Kolmen ykseyden sääntöä kritisoitiin etenkin 1700-luvun lopulle tultaessa, sillä rationaalisessa pyrkimyksessään totuudenmukaisuuteen sääntö samalla kahlitsi draamallista mielikuvitusta ja johti keinotekoisiin rakenteellisiin ratkaisuihin.

    Victor Hugon draama Hernani (1830) vapautti ranskalaisen näytelmän vihdoin säännön kahleista. Modernissa draamassa kolmen ykseyden periaate on silti edelleen hyvin yleinen: sitä edustaa esim. Tennessee Williamsin The Cat on a Hot Tin Roof (1955, Kissa kuumalla katolla).

    Erikieliset vastineet

    three unitiesenglanti (English)
    trois unitésranska (français)
    tre enheterruotsi (svenska)
    drei Einheitensaksa (Deutsch)
    kolm ühtsustviro (eesti)

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003, OjalaA

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:kolme ykseyttä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:kolme ykseyttä.)