Filosofia:oikeusfilosofia
oikeusfilosofia
| oikeusfilosofia |
Määritelmä
filosofian osa-alue, joka tutkii oikeudenmukaisuutta ja reiluutta sekä lakien johdonmukaisuutta
Selite
Oikeusfilosofia on tarkoittanut eri aikoina eri asioita. Yhteistä eri käsityksillä on kuitenkin se, että pohditaan toisaalta oikeudenmukaisuutta (yhdenvertaisuutta) ja toisaalta reiluutta. Siten oikeusfilosofia on lähellä etiikkaa ja usein nämä kaksi filosofian osa-aluetta ovat sekoittuneet keskenään, vaikkakin on myös suuntauksia, jossa laki nähdään erillisenä moraalista. Laki ymmärretään yleisesti niiden periaatteiden ja sääntöjen kokonaisuudeksi, joita tulee seurata, ja on myös pohdittu paljon uskonnollisten lakien ja maallisten lakien suhdetta toisiinsa. Oikeusfilosofia tutkii myös oikeuskäytäntöihin liittyviä asioita, esimerkiksi sitä ovatko lait normatiivisina sääntöinä oikeudenmukaisia, miten oikeudenmukaisuus toteutuu oikeuskäytännöissä ja niin edelleen.
Filosofian historiassa tunnetuimmat klassiset oikeusfilosofiset esitykset ovat olleet Platonin (427-347 eaa.) Valtiossa esitetty käsitys oikeudesta sielun eri osien välisenä harmoniana ja Aristoteleen (384-322 eaa.) edelleen paljon käytetty erottelu distributiivisen ja retributiivisen oikeuskäsityksen välillä. Stoalaisuudesta lähtien on oikeutta tarkasteltu myös luonnonoikeutena, luonnon antaman mallin mukaisena sääntökokoelmana. Oikeudenmukaisuus on ollut myös keskeisessä osassa moraalifilosofiassa ja siten esimerkiksi yhteiskuntasopimusteoriat, utilitarismi ja nykyisissä oikeusfilosofisissa keskusteluissa keskeinen John Rawlsin (1921-2002) filosofia voidaan nähdä tapoina vakiinnuttaa oikeudenmukaisuus yhteiskunnassa.[1]
Nykyisessä analyyttisessä oikeusfilosofiassa pohditaan yhtäältä lakien ja lakijärjestelmien sisäisiä ongelmia kuten mm. oikeussääntöjen normatiivista luonnetta ja kielellistä määräävyyttä, lakitieteellisten normien rakennetta ja loogista luonnetta, lakijärjestelmän identiteetin luonnetta, oikeudenkäytön järkeilyn luonnetta, päätösten oikeutusta, normien pätevyyttä, kansalaisten oikeuksia ja oikeudentulkintaa. Toisaalta on tutkittu oikeudenkäytön ja muun yhteiskunnan ja sen moraalin välistä suhdetta. Tässä ongelmakentässä esillä ovat olleet mm. oikeusvelvoitteiden luonne, lain auktoriteetti, lain tehtävät, vastuullisuuden käsite, oikeudellisten rangaistusten analyysi ja oikeutus, oikeuden ja lain välinen suhde, oikeuksien ja poliittisten ja moraalisten oikeuksien väline suhde, oikeudellinen päättely käytännöllisenä päättelynä ja lain ja käytännöllisen järjen välinen suhde sekä oikeusjärjestelmät poliittisen vallan ruumillistumina.
Oikeusfilosofian nykysuuntauksista voidaan mainita oikeuspositivismi, luonnonoikeus ja oikeusrealismi. Oikeuspositivismi keskittyy oikeusjärjestelmän sisäisiin kysymyksiin ja pyrkii antamaan formaaleja vastauksia niihin. Oikeudellinen järkeily on tämän suuntauksen mukaan ainoastaan faktuaalinen - laki riippuu vain siitä, mitä auktoriteetti on sellaiseksi julistanut ja siten lailla ja moraalilla ei ole mitään välttämätöntä yhteyttä. Oikeuspositivistit eivät kiellä oikeusjärjestelmän ja yhteiskunnan välisten suhteiden merkitystä, mutta haluavat jättää niiden käsittelemisen muille tieteille, kuten yhteiskuntafilosofialle, etiikalle, sosiologialle ja psykologialle. Luonnonoikeusajattelu ja oikeusrealismi pitävät kysymyksien eroa keinotekoisena ja tarkastelevat oikeutta osana yhteiskuntaa ja maailmaa. Siten laki ja moraali ovat joko identtisiä keskenään tai ainakin hyvin lähellä toisiaan.
Filosofian historiassa tunnetuimmat klassiset oikeusfilosofiset esitykset ovat olleet Platonin (427-347 eaa.) Valtiossa esitetty käsitys oikeudesta sielun eri osien välisenä harmoniana ja Aristoteleen (384-322 eaa.) edelleen paljon käytetty erottelu distributiivisen ja retributiivisen oikeuskäsityksen välillä. Stoalaisuudesta lähtien on oikeutta tarkasteltu myös luonnonoikeutena, luonnon antaman mallin mukaisena sääntökokoelmana. Oikeudenmukaisuus on ollut myös keskeisessä osassa moraalifilosofiassa ja siten esimerkiksi yhteiskuntasopimusteoriat, utilitarismi ja nykyisissä oikeusfilosofisissa keskusteluissa keskeinen John Rawlsin (1921-2002) filosofia voidaan nähdä tapoina vakiinnuttaa oikeudenmukaisuus yhteiskunnassa.[1]
Nykyisessä analyyttisessä oikeusfilosofiassa pohditaan yhtäältä lakien ja lakijärjestelmien sisäisiä ongelmia kuten mm. oikeussääntöjen normatiivista luonnetta ja kielellistä määräävyyttä, lakitieteellisten normien rakennetta ja loogista luonnetta, lakijärjestelmän identiteetin luonnetta, oikeudenkäytön järkeilyn luonnetta, päätösten oikeutusta, normien pätevyyttä, kansalaisten oikeuksia ja oikeudentulkintaa. Toisaalta on tutkittu oikeudenkäytön ja muun yhteiskunnan ja sen moraalin välistä suhdetta. Tässä ongelmakentässä esillä ovat olleet mm. oikeusvelvoitteiden luonne, lain auktoriteetti, lain tehtävät, vastuullisuuden käsite, oikeudellisten rangaistusten analyysi ja oikeutus, oikeuden ja lain välinen suhde, oikeuksien ja poliittisten ja moraalisten oikeuksien väline suhde, oikeudellinen päättely käytännöllisenä päättelynä ja lain ja käytännöllisen järjen välinen suhde sekä oikeusjärjestelmät poliittisen vallan ruumillistumina.
Oikeusfilosofian nykysuuntauksista voidaan mainita oikeuspositivismi, luonnonoikeus ja oikeusrealismi. Oikeuspositivismi keskittyy oikeusjärjestelmän sisäisiin kysymyksiin ja pyrkii antamaan formaaleja vastauksia niihin. Oikeudellinen järkeily on tämän suuntauksen mukaan ainoastaan faktuaalinen - laki riippuu vain siitä, mitä auktoriteetti on sellaiseksi julistanut ja siten lailla ja moraalilla ei ole mitään välttämätöntä yhteyttä. Oikeuspositivistit eivät kiellä oikeusjärjestelmän ja yhteiskunnan välisten suhteiden merkitystä, mutta haluavat jättää niiden käsittelemisen muille tieteille, kuten yhteiskuntafilosofialle, etiikalle, sosiologialle ja psykologialle. Luonnonoikeusajattelu ja oikeusrealismi pitävät kysymyksien eroa keinotekoisena ja tarkastelevat oikeutta osana yhteiskuntaa ja maailmaa. Siten laki ja moraali ovat joko identtisiä keskenään tai ainakin hyvin lähellä toisiaan.
Lisätiedot
kr. dikaion=kanne; lat. justum=se, mikä on järjestetty
Erikieliset vastineet
| philosophy of law | englanti (English) | |
| Rechtsphilosophie | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- distributiivinen oikeudenmukaisuus
- etiikka
- luonnonoikeusajattelu
- oikeudenmukaisuus
- oikeuspositivismi
- oikeusrealismi
- reiluus
- retributiivinen oikeudenmukaisuus
Käytetyt lähteet
AudiR1995, BunninNYuJ2004, HonderichT1995
Alaviitteet
- ↑ "On muistettava, että yleinen käsitys oikeudesta reiluutena vaatii, että kaikki primaarit sosiaaliset hyvät jaetaan tasapuolisesti ellei epätasa-arvoinen jako ole kaikille hyödyksi." John Rawls, A Theory of Justice, Belknap, Cambridge, MA 1971
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Filosofia:oikeusfilosofia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:oikeusfilosofia.)