bretonilainen runoromaani

Määritelmä keskiaikana etenkin Ranskan Bretagnessa suosittu kirjallisuudenlaji, joka perustui muinaiskelttiläisestä sankarikuninkaasta Arturista tai Arthurista ja hänen kahdestatoista pyöreän pöydän ritaristaan kertoviin tarinoihin

Selite

Kertomuksia vuoden 500 paikkeilla eläneeksi oletetusta heimopäällikkö Arturista on säilynyt etenkin Walesin kansanperinteessä ja annaaleissa, joissa hänet mainitaan jo 600-luvulla.

Maineikkaita runoromaanien kirjoittajia ovat 1100-luvun lopulla vaikuttaneet ranskalaiset Marie de France, Chrétien de Troyes ja Robert de Boron. Viimeksi mainittu antoi kristillisen sisällön Graalin maijan etsinnälle ja liitti aiheen Joosef Arimatialaisen vaiheisiin. Myös Tristan ja Isolde -aihe eli kertomus kielletystä rakkaudesta sisältyy Chrétien de Troyesin ansiosta tarupiiriin. Arturiin liittyvät kertomukset olivat yleisiä myös Englannissa ja Saksassa. Bretonilaisen runoromaanin synonyyminä on käytetty nimitystä Artur-romaani tai Artur-eepos.

Aiheistoa ovat myöhemmin hyödyntäneet monet kirjailijat, kuten Sir Thomas Malory proosaversiossa Le Morte d'Arthur (1484), Alfred Tennyson runosarjassaan Idylls of the King (1859-85) ja Mark Twain parodisessa romaanissaan A Connecticut Yankee on King Arthur's Court (1889, Jenkki Kuningas Arthurin hovissa).

Erikieliset vastineet

breton lay	englanti (English)
roman breton	ranska (français)
bretonsk roman	ruotsi (svenska)
bretonischer Roman	saksa (Deutsch)

Lähikäsitteet

romaani (yläkäsite)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.4.2024: Kirjallisuudentutkimus:bretonilainen runoromaani. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:bretonilainen runoromaani.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →