Kirjallisuudentutkimus:bretonilainen runoromaani

    Tieteen termipankista

    bretonilainen runoromaani

    bretonilainen runoromaani
    Määritelmä keskiaikana etenkin Ranskan Bretagnessa suosittu kirjallisuudenlaji, joka perustui muinaiskelttiläisestä sankarikuninkaasta Arturista tai Arthurista ja hänen kahdestatoista pyöreän pöydän ritaristaan kertoviin tarinoihin
    Selite

    Kertomuksia vuoden 500 paikkeilla eläneeksi oletetusta heimopäällikkö Arturista on säilynyt etenkin Walesin kansanperinteessä ja annaaleissa, joissa hänet mainitaan jo 600-luvulla.

    Maineikkaita runoromaanien kirjoittajia ovat 1100-luvun lopulla vaikuttaneet ranskalaiset Marie de France, Chrétien de Troyes ja Robert de Boron. Viimeksi mainittu antoi kristillisen sisällön Graalin maijan etsinnälle ja liitti aiheen Joosef Arimatialaisen vaiheisiin. Myös Tristan ja Isolde -aihe eli kertomus kielletystä rakkaudesta sisältyy Chrétien de Troyesin ansiosta tarupiiriin. Arturiin liittyvät kertomukset olivat yleisiä myös Englannissa ja Saksassa. Bretonilaisen runoromaanin synonyyminä on käytetty nimitystä Artur-romaani tai Artur-eepos.

    Aiheistoa ovat myöhemmin hyödyntäneet monet kirjailijat, kuten Sir Thomas Malory proosaversiossa Le Morte dš'Arthur (1484), Alfred Tennyson runosarjassaan Idylls of the King (1859-85) ja Mark Twain parodisessa romaanissaan A Connecticut Yankee on King Arthur'sš Court (1889, Jenkki Kuningas Arthurin hovissa).

    Erikieliset vastineet

    breton layenglanti (English)
    roman bretonranska (français)
    bretonsk romanruotsi (svenska)
    bretonischer Romansaksa (Deutsch)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:bretonilainen runoromaani. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:bretonilainen runoromaani.)