Kirjallisuudentutkimus:skaz
skaz
| skaz |
Venäläinen kansanomaisen kirjallisuuden kerrontamuoto, jossa paneudutaan yleensä maaseudun tai provinssin asujien tai muiden vähäväkisten elämään ja luodaan illuusio spontaanista puheesta.
Skaz on venäläisten formalistien paljon hyödyntämä käsite. Skazin kertojahahmo on kirjailijasta etäännytetty, mikä antaa suuremmat mahdollisuudet esim. murteen, slangin ja uudissanojen hyödyntämiseen. Boris Eichenbaum kirjoittaa antologiaan esseessään "Kak sdelena 'Šinelj' Gogolja" (1919, "Miten Gogolin Päällystakki on tehty", suom. kokoelmassa Venäläinen formalismi:
- Skazilla ei pyritä vain kertomaan tai puhumaan, vaan myös sanojen mimeettiseen ja artikulatoriseen jäljittelyyn. Lauseita ei valita ja koota niinkään loogisen kuin ilmaisullisen esitysperiaatteen mukaisesti. Tällöin ääntämys, elekieli, äänelliset eleet jne. saavat aivan erityisen merkityksen.
Skaz-tyyliä ovat hyödyntäneet Gogolin ohella esim. venäläiset F. M. Dostojevski, Isaak Babel, Leonid Leonov ja Mihail Zoštšenko kertomuksissaan ja novelleissaan. Teoksessaan Problemy poetiki Dostojevskogo (1929, Dostojevskin poetiikan ongelmia) Mihail Bahtin nimittää skaz-kerronnaksi eeppisen kerronnan sitoutumista suullisen, ei kirjallisen esittämisen perinteeseen.
Skaz-tyylin avulla on esim. Neuvostoliitossa saatettu tuoda esiin myös yhteiskunnallisen todellisuuden ja doktriinien mukaan oikean ilmaisun välisiä ristiriitoja.Erikieliset vastineet
| skaz | venäjä (русский) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:skaz. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:skaz.)