senecalainen tragedia


senecalainen tragedia

Määritelmä roomalaisen Lucius Annaeus Senecan (n. 4 eKr. - 65 jKr.) kehittämä tragediamuoto

Selite

Seneca julkaisi kaikkiaan yhdeksän viisinäytöksistä draamaa (tunnetuimpina Medea, Phaedra ja Hercules furens), jotka perustuivat kreikkalaisiin, erityisesti Euripideen draamoihin. Senecan draamat ovat luku- tai pikemminkin lausuntadraamoja, joihin sisältyy pitkiä puhejaksoja. Tärkein toiminta esitetään sanansaattajien kertomana. Stoalainen filosofia ilmenee tavassa, jolla näytelmissä korostetaan kärsimyksen arvokkuutta ja ihmisen kykyä kestää epäonnen kolhut.

Senecalaisella tragedialla oli huomattava vaikutus Italian ja Englannin renessanssin ajan sekä Ranskan klassismin draamataiteeseen. Tragedioissa esiintyneet aaveet, väkivaltaisuudet ja hirveät rikokset periytyivät englantilaiseen 1500-luvun kostotragediaan. Renessanssidraarman viisinäytöksinen rakenne on sekin Senecan vaikutusta.

Erikieliset vastineet

Senecan tragedy

englanti (English)

Lähikäsitteet

kostotragedia (vieruskäsite)

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:senecalainen tragedia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:senecalainen tragedia.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →