Kirjallisuudentutkimus:senecalainen tragedia

    Tieteen termipankista

    senecalainen tragedia

    senecalainen tragedia
    Määritelmä roomalaisen Lucius Annaeus Senecan (n. 4 eKr. - 65 jKr.) kehittämä tragediamuoto
    Selite

    Seneca julkaisi kaikkiaan yhdeksän viisinäytöksistä draamaa (tunnetuimpina Medea, Phaedra ja Hercules furens), jotka perustuivat kreikkalaisiin, erityisesti Euripideen draamoihin. Senecan draamat ovat luku- tai pikemminkin lausuntadraamoja, joihin sisältyy pitkiä puhejaksoja. Tärkein toiminta esitetään sanansaattajien kertomana. Stoalainen filosofia ilmenee tavassa, jolla näytelmissä korostetaan kärsimyksen arvokkuutta ja ihmisen kykyä kestää epäonnen kolhut.


    Senecalaisella tragedialla oli huomattava vaikutus Italian ja Englannin renessanssin ajan sekä Ranskan klassismin draamataiteeseen. Tragedioissa esiintyneet aaveet, väkivaltaisuudet ja hirveät rikokset periytyivät englantilaiseen 1500-luvun kostotragediaan. Renessanssidraarman viisinäytöksinen rakenne on sekin Senecan vaikutusta.

    Erikieliset vastineet

    Senecan tragedyenglanti (English)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 28.3.2024: Kirjallisuudentutkimus:senecalainen tragedia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:senecalainen tragedia.)