Oikeustiede:kunnallisen itsehallinnon peruskirja
kunnallisen itsehallinnon peruskirja
| kunnallisen itsehallinnon peruskirja |
Suomi allekirjoitti Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjaan kesäkuussa 1990 ja se tuli Suomessa voimaan vuoden 1991 lokakuun alusta. Se on voimassa lain tasoisena säännöksenä, joten se on lähtökohtaisesti tuomioistuimissa suoraan sovellettavaa oikeutta.
Peruskirja edellyttää kunnallishallinnon tunnustamista lainsäädännössä ja mahdollisuuksien mukaan perustuslaissa. Peruskirjan mukaan päätösvaltaa kunnassa käyttää valtuusto tai muu kuntalaisten valitsema kokous, jolla voi olla sille vastuussa olevia toimeenpanevia elimiä. Tämä määräys ei estä säätämästä kansanäänestysten järjestämisestä tai muunlaisista kansalaisten suoran osallistumisen keinoista.
Peruskirjan mukaan paikallisviranomaisten aluerajoja ei saa muuttaa neuvottelematta ensin asianomaisten kuntien kanssa. Kunnalla tulee olla mahdollisuus päättää sisäisistä hallintorakenteistaan, vaikka lainsäädännössä voidaankin säätää niitä koskevista yleisistä periaatteista.
Paikallisviranomaiset ovat kansallisen talouspolitiikan rajoissa oikeutettuja omiin taloudellisiin voimavaroihin, ns. rahoitusperiaate.Kirjoittaja: Kari Prättälä
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.11.2024: Oikeustiede:kunnallisen itsehallinnon peruskirja. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:kunnallisen itsehallinnon peruskirja.)