Kirjallisuudentutkimus:dialogi
dialogi
| dialogi |
Kaunokirjallisessa proosassa dialogi antaa kerronnalle nykyhetken tuntua. Usein henkilöiden luonteenpiirteet ja henkilöiden väliset suhteet tulevat esiin juuri dialogin välityksellä.
Näytelmäkirjallisuudessa dialogilla on suuri merkitys. Näytelmän roolien henkilökuvaus rakentuu pitkälti repliikkien kautta. Henkilön puhe (tai sen puute) paljastaa asioita henkilön luonteesta, sosiaalisesta statuksesta, pyrkimyksistä, jne. Puhe on yksi henkilön toiminnan keinoista ja siksi dialogia luettaessa onkin olennaista aina kysyä, miksi henkilö puhuu näin. Draamassa dialogi jakautuu pintatekstiin (mitä roolihenkilö faktisesti sanoo) ja nk. alatekstiin (mitä kohtauksessa tapahtuu puheen lisäksi). Tämä pinnanalainen viestintä perustuu henkilöiden väliseen jännitteeseen ja lukijan omaan tulkintaan.
Filosofisen dialogin tunnetuin edustaja on Platon, jonka tuotanto koostuu pääasiallisesti dialogeista (näitä ovat esimerkiksi Pidot, Valtio sekä Sokrateen puolustuspuhe eli Apologia). Myös Aristoteles hyödyntää dialogia, lähinnä didaktisessa tarkoituksessa.
Platonin dialogit ovat tarjonneet esikuvan usealle kirjailijalle, esim. Paul Valérylle, jonka dialogimuotoiset teokset Eupalinas ou l'Architecte (1923) ja L'Âme et la Danse (1923) käsittelevät kauneuden suhdetta arkkitehtuuriin ja tanssiin.Erikieliset vastineet
| dialogue | englanti (English) | |
| diálogo | espanja (español) | |
| dialogo | italia (italiano) | |
| dialogus | latina (Latina) | |
| dialogue | ranska (français) | |
| Dialog | saksa (Deutsch) | |
| dialoog | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HosiaisluomaY2003, Junkkaala&Rasila
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:dialogi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:dialogi.)