Kirjallisuudentutkimus:bestiaari
bestiaari
| bestiaari |
Selite
Keskiaikana suosittu proosa- tai runomuotoisten opettavaisten eläinsatujen kokoelma, jossa eläimet esiintyvät esim. Kristuksen tai perkeleen, hyveiden tai paheiden vertauskuvina. Lajin kehityksen kannalta merkittävä oli kreikkalaisperäinen mahdollisesti Aleksandriassa 100-300-luvulla kirjoitettu teos Physiologus, joka koostuu noin viidenkymmenen anekdootin tiivistelmästä. Teoksen latinankielisiin versioihin tehtiin 1100-luvulla lisäyksiä, jotka olivat peräisin espanjalaisen kirkkoisän Isidorus Sevillalaisen (560/570-636) teoksesta Origines seu Etymologiae. Suosituimmillaan bestiaari oli 1100-1300-luvulla erityisesti Ranskassa. Lajilla oli vaikutusta faabelien ja exemplumien kehitykseen. Saksalainen Franz Blei puolestaan parodioi lajia ja samalla aikalaiskirjailijoita, kuten Heinrich Mannia, teoksessaan Grossen Bestiarium der modernen Literatur (1920).
Lisätiedot
Latinan bestiarium=eläinkirja
Erikieliset vastineet
| bestiary | englanti (English) | |
| bestiaire | ranska (français) | |
| bestiarium | ruotsi (svenska) | |
| Bestiarium | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- faabeli (alakäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:bestiaari. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:bestiaari.)