Kirjallisuudentutkimus:kalevalamitta
kalevalamitta
| kalevalamitta |
vanhan suomalais-karjalaisen, vatjalaisen, liiviläisen ja virolaisen kansanrunouden runomitta, jonka perusrytmiikan luo nelipolvinen trokee
Kalevalasäe perustuu osin tavujen laajuuteen, osin painoon. Mitalle on lisäksi ominaista alkusoinnun ja kerron runsas käyttö. Nämä piirteet esiintyvät myös Kalevalan (1849) kolmannen runon katkelmassa:
- Vaka vanha Väinämöinen
elelevi aikojansa
noilla Vainölän ahoilla,
Kalevalan kankahilla.
Laulelevi virsiänsä,
laulelevi, taitelevi.
Kalevalamitan kysymyksiä käsitellessään Matti Kuusi (Suomen Kirjallisuus I, 1963) esittää olettamuksen, että "Karjalan kalevalainen runo ehken pääsi juurtumaan viimeistään 700-luvulla Laatokan luoteisrannikolle syntyneen länsisuomalaisen siirtokunnan mukana". Taidelyriikassa kalevalamittaa edustaa esim. Eino Leinon pääteoksena pidettävä runokokoelma Helkavirsiä (1903, 1916). Uudemmassa lyriikassa esim. sortavalalaissyntyinen Matti Rossi on kokeillut kalevalamittaista ilmaisua runokirjassaan Laulu tummana tulevi (1976).
ks. myös kalevalamitta folkloristiikassa.
Erikieliset vastineet
| Kalevala metre | englanti (English) | |
| metro kalevaliano | italia (italiano) | |
| mètre kalevaléen | ranska (français) | |
| kalevalamått | ruotsi (svenska) | |
| Kalevala-Metrum | saksa (Deutsch) | |
| kalevalskaja metrika | venäjä (русский) | |
| kalevala-värsimõõt | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- metriikka (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 13.2.2026: Kirjallisuudentutkimus:kalevalamitta. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:kalevalamitta.)