Kirjallisuudentutkimus:inspiraatio
inspiraatio
| inspiraatio |
Inspiraatiosta on kaksi pääteoriaa; ensimmäisen, klassisen näkemyksen mukaan inspiraatio on peräisin henkilön ulkopuolelta, toisen mukaan hänen sisältään. Ensiksi mainittu teoria on vanhempi; monet antiikin kreikkalaiset ja roomalaiset kirjailijat esittivät, että inspiraatio oli jumalilta peräisin ja muusan aikaansaama. Tätä näkemystä edustivat mm. Homeros, Platon ja Aristoteles. 1700-luvulla, valistuksen ja romantiikan kaudella jälkimmäinen näkemys sai enemmän kannatusta, ja yhä yleisemmin kirjailijat alkoivat lukea inspiraation henkilökohtaisen geniuksensa ansioksi. Inspiraation nimeen vannotaan enää harvoin. William Faulkner ihmetteli kerran: "Kukaan ei ole koskaan kertonut minulle, mistä löytäisin sen (inspiraation)." Sama ongelma on ollut Heikki Turusella: "Ei kuiski jumalainen ääni korvaan valmista tekstiä. Sitä hetkeä ei tule. Inspiraation toinen nimi on ahkeruus."
Psykoanalyyttisissa teorioissa on sittemmin esitetty, että tiedostamaton on luovan toiminnan keskeinen lähde.Erikieliset vastineet
| afflatus | englanti (English) | |
| inspiration | englanti (English) | |
| Inspiration | saksa (Deutsch) | |
| inspiratsioon | viro (eesti) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:inspiraatio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:inspiraatio.)