Kirjallisuudentutkimus:haiku

    Tieteen termipankista

    haiku

    Tämä sivu on vielä tarkistamatta
    haiku (Viimeinen tavu säilyy taivutusmuodoissa.)
    Määritelmä
    1) (perinteisesti) kigosta, kirejistä ja 17 japanilaisesta morasta koostuva, olemukseltaan vaatimaton, sävyltään levollinen ja ilmaisultaan hillitty runo;
    2) (Suomessa ja muualla Japanin ulkopuolella yleistynyt määritelmä) kolmisäkeinen, peräkkäisistä 5-, 7- ja 5-tavuisista säkeistä rakentuva runo
    Selite

    Haiku syntyi 1500-luvulla ja vei seuraavalla vuosisadalla valta-aseman tankalta. Haiku on kehittynyt itsenäiseksi runolajiksi haikai-ketjurunon alkusäkeistöstä, hokkusta. Varsinkin Masaoka Shiki (1867-1902) vakiinnutti haikun itsenäisen hokkun nimityksenä. Alkuaan haikut olivat leikillisiä, mutta sittemmin runomuoto on muuttunut arvokkaammaksi. Haikuja on usein sepitetty jotain konkreettista tilannetta varten; niitä on käytetty esim. runotervehdyksissä.

    Modernit haikut ovat enimmäkseen keskeislyyrisiä. Haiku on tiivis ja elliptinen esitysmuoto, joka yleensä ilmentää yhtä ideaa, kuvaa tai tunnetta. Sitä onkin verrattu sanalliseen silmänräpäyskuvaan. Haikut ovat yhtaikaa aforistisia ja tunnelmallisia; lajityypillisesti ne sisältävät yleensä viittauksen kuluvaan hetkeen ja ympäröivään luontoon, kuten Kobayashi Issan (1763-1827) runossa (suom. Veikko Polarmeri):

    Kärsimyksien
    maailma se on, vaikka
    kirsikka kukkii.

    Klassisen haikun mestareita ovat myös Matsuo Bashoo (1644-94) ja Yosa Buson (1716-83). Bashoo vakiinnutti mm. runoissa sallittuja viittauksia koskevat säännöt. Hänen käsialaansa on seuraava haiku (suom. Kai Nieminen):

    yagate shinu
    keshiki wa miezu
    semi no koe

    Kaskaan laulussa
    ei merkkiäkään, että
    se kohta kuolee.
    Buson kehitti haiga-taiteen eli akvarelli- ja tussipiirrokset, joissa yhdistyvät runous, kalligrafia ja piirrostaide. Haikun tunnetuksi tekijöihin, jäljittelijöihin tai mukailijoihin kuuluivat 1900-luvun alkupuolella englantilainen T. E. Hulme, yhdysvaltalaiset Ezra Pound, Amy Lowell ja Robert Frost sekä irlantilainen W. B. Yeats. Ranskassa haikun suosio alkoi 1905 ja kesti parikymmentä vuotta. Suomessa japanilaista miniatyyrilyriikkaa ovat käyttäneet esim. Eila Kivikk'aho, Mikko Kilpi, Eeva-Liisa Manner, Tuomas Anhava, Risto Rasa, Sirkka Turkka, Kai Nieminen, Arto Lappi, Rea Uotila-Lindqvist, Juhani Tikkanen ja Niklas Salmi.

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003, SalmiN2013

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:haiku. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:haiku.)