Oikeustiede:maaperän pilaantuminen
maaperän pilaantuminen
| maaperän pilaantuminen |
Ympäristölainsäädännössä käsite maaperän pilaantuminen liittyy sekä pilaantumisen estämiseen että ympäristön ennallistamiseen. Lainsäädännössä ja hallinnollisissa yhteyksissä käytetään nykyisin pääsääntöisesti käsitettä maaperän pilaantuminen maaperän saastumisen sijasta, sillä tavoitteena on edistää terminologian yhtenäisyyttä. Aiemmin esimerkiksi jätelainsäädännössä ja siihen perustuvissa hallintopäätöksissä käytettiin pilaantumisen sijasta käsitettä maaperän saastuminen. Säädöstekstissä käytettiin ensimmäisen kerran käsitettä saastuneet alueet asetuksessa valtion jätehuoltotöistä (901/1989). Käsite pilaantuminen on omaksuttu ensin vesilainsäädäntöön, johon se päätyi vesiensuojelukomitean ja vesilakikomitean tietoisen valinnan perusteella. Vuoden 1902 vesioikeuslaissa (31/1902) käytettiin pilaantumista asiallisesti vastaavaa käsitettä likaantuminen, jota myöhemmin käytettiin toisessa merkityksessä.
Maaperän pilaantumisen käsite pitää useimmiten sisällään sen, että alueen pohjavesi on myös pilaantunut, mutta on mahdollista että pelkästään pohjavesi on pilaantunut. Oikeudellis-hallinnollisessa kielenkäytössä maaperän pilaantuminen tarkoittaa ihmistoiminnan aiheuttamaa pilaantumista, mutta siten rajattuna, että kyse ei ole anonyymien tahojen esimerkiksi yhdessä aiheuttamasta taustakuormituksesta.
Yksittäisen alueen luokittelu pilaantuneeksi ei perustu vain alueen maaperän haitta-ainepitoisuuksiin, vaan pilaantuneisuuden määrittely perustuu kyseisen alueen tapauskohtaiseen riskienarviointiin, jota on ohjeistettu hallinnollisilla ohjeilla. Myös pilaantuneen alueen puhdistamistarvetta harkitaan tapauskohtaisesti.Kirjoittaja: Jouko Tuomainen
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:maaperän pilaantuminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:maaperän pilaantuminen.)