Määritelmä
soveltavan etiikan osa-alue, jossa tutkitaan neurotieteiden ja niiden sovellusten herättämiä eettisiä kysymyksiä
Selite
Neuroetiikan piirissä pohditaan erityisesti neurologisen aivoja koskevaan tutkimuksen moraalifilosofisia kysymyksiä. Monet neuroetiikan ongelmat ovat analogisia jo aiemmin kohdattujen eettisten ongelmien kanssa tai ne ovat yleisempien eettisten kysymysten erityistapauksia. Esimerkiksi diagnostinen aivojen kuvantaminen saattaa paljastaa neurologisia häiriöitä, jotka aiheuttavat väkivaltaista ja epäsosiaalista käytöstä. Ovatko tällaiset henkilöt täysin vastuullisia teoistaan, jos ne ovat sellaisten impulssien seurausta, joihin heillä itsellään ei ole suoraa kontrollia? (Syyntakeettomuuden ongelma). Tulisiko ulkopuolisten tässä tapauksessa puuttua tilanteeseen pyrkimällä parantamaan neurologiset häiriöt? Voisiko interventio olla moraalisesti hyväksyttävää, mikäli sen kohde ei antaisi suostumusta asiaan? Edelleen, tulisiko joissakin tapauksissa hyväksyä kirurgisin menetelmin tapahtuvat hoidot (esim. lobotomia)? Riskinä tämänkaltaisissa hoidoissa on potilaan menehtyminen tai vammautuminen. Aivotutkimuksen yhteydessä on kehitetty myös lääkkeitä, joiden avulla ihmisen kognitiviisia kykyjä voidaan parantaa. Lääkkeiden väärinkäyttö voi kuitenkin johtaa erilaisiin ongelmiin ja myös kulttuurisiin muutoksiin. Siten syntyy ongelma lääkkeiden kehittelyn ja käytön rajojen määrittelystä. Lisäksi neuroetiikka pohtii suostumuksen ongelmaa - kuinka toimia tilanteessa, jossa potilas on dementoitunut tai koomassa? Entä tuleeko tulevaisuuden aivoja koskevista häiriöistä (esim. Alzheimerin tauti) kertoa potilaalle etukäteen vai ei? Tässä suhteessa aivokuvauksilla on myös yhteiskunnallista merkitystä (esimerkkinä vaikkapa valtiopäämiehen tuleva muistisairaus). Toisaalta aivokuvauksiin liittyy vielä merkittävää epävarmuutta eikä täysin pitäviä tuloksia voida saada. Paljon keskustelua neuroetiikan piirissä on herättänyt se, että aivotutkimus saattaa mahdollistaa tietynlaisen ”ajatusten lukemisen”, sillä kuvantamismenetelmiä (erityisesti fMRI:tä) voidaan käyttää esimerkiksi valheenpaljastuksessa tai arvioitaessa työnhakijan ominaisuuksia. Tämä herättää kysymyksen yksityisyydensuojasta. Missä olosuhteissa tällaisen tekniikan käyttäminen on moraalisesti hyväksyttävää, jos se vie yksilöltä mahdollisuuden salata ajatuksiaan? On erotettava toisistaan neurotieteiden eettinen tutkimus (neuroetiikka) ja neurotieteellinen etiikan tutkimus. Neurotieteellinen etiikan tutkimus voidaan tiettyyn rajaan saakka rinnastaa sosiobiologiaan ja evoluutiopsykologiaan, sillä nämäkin tutkimusalat pyrkivät ymmärtämään eettistä käyttäytymistä viime kädessä luonnontieteellisestä näkökulmasta. Erityisen tunnettu tämäntapainen teoria on ollut ns. "itsekkään geenin teoria", jonka mukaan ihmiset toimivat toisinaan epäitsekkäästi ja uhraavat jopa henkensä edistääkseen muiden ihmisten hyvinvointia, koska heillä on taipumus edistää niiden geenien säilymistä, joita heillä itselläänkin on. Luontainen taipumuksemme huolehtia omista lapsistamme sopii hyvin yhteen tämän teorian kanssa.
Lähdeviittaus tähän sivuun: Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:neuroetiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:neuroetiikka.)
