Kirjallisuudentutkimus:maqāma
maqāma
| maqāma |
Määritelmä
900-luvulla syntynyt lyhyehkö, enimmäkseen rytmiseen ja loppusoinnutettuun proosamittaan kirjoitettu persialainen kertomusmuoto, jolla on usein humoristinen sisältö ja myös draamallisia piirteitä
Selite
Sanaleikit ja muu verbaaliakrobatia on maqāmalle luonteenomaista. Maqāman sankari on neuvokas seikkailija, joka joutuu mitä omalaatuisimpiin tilanteisiin. Lajin kehitti n. 400 maqāmaa sanellut persialaissyntyinen Badi'azzaman al-Hamadhāni (968-1007), jonka kertomusten parhaimmistoa edustaa ”Lihapadan maqāma”. Tunnettu maqāman edustaja on myös lbn Butlan (k. 1066), jonka käsialaa on esim. "Da'wat al-atibba" (Lääkäreiden pidot). Maqaman maineikkain edustaja on Abu Muhammad al-Qāsim al-Hariri (1054-1122),joka kirjoitti mm. teoksen "Durrat al-ghawwas" (Sukeltajan helmi). Kukoistuskaudellaan maqāma oli anekdoottien ohella tärkein arabialaisen proosakirjallisuuden laji, mutta vuosisatojen mittaan maqāmat kävivät ylen retorisiksi ja samalla kliseytyivät.
Lisätiedot
Arabian maqāma
Erikieliset vastineet
| maqāma | englanti (English) |
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 2.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:maqāma. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:maqāma.)