Kirjallisuudentutkimus:konnotaatio
konnotaatio
| konnotaatio |
Määritelmä
sanan sivumerkitys, lisämerkitys
Selite
Kultaa käsittelevä hakusana-artikkeli Gummeruksen Tietojätissä (1983) alkaa denotatiivisella määrittelyllä: "kulta (lat, aurum) pehmeä, kiiltävä, keltainen metallialkuaine. Kem. merkki Au, järjestysluku 79, atomimassa 1963665, tiheys 19,32," (jne). Kulta-sanan konnotaatiot - joista tietosanakirja ei mainitse mitään - kuuluvat enimmäkseen tunne-elämän ja symboliikan tasolle liittyen useimmilla ihmisillä rikkauteen, valtaan, ahneuteen, ylellisyyteen, kenties myös kullanhimon mukanaan tuomaan pahuuteen ja turmioon. Kullaksi kutsutaan myös mielitiettyä tai rakastettua. Sanat herättävät ihmisissä erilaisia konnotaatioita riippuen heidän kokemuksestaan ja tietämyksestään. Tiedemiehen tavoitellessa eksakteja denotaatioita taiteilija usein panostaa konnotaatioihin, joiden avulla poeettisen kielen kerroksellisuus ja rikkaus kasvaa.
Erikieliset vastineet
| konnotation | ruotsi (svenska) | |
| Konnotation | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- denotaatio (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:konnotaatio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:konnotaatio.)