Kirjallisuudentutkimus:väärinlukeminen
väärinlukeminen
| väärinlukeminen |
Amerikkalaisen kirjallisuudentutkijan Harold Bloomin mm. teoksissaan The Anxiety of lnfluence (1973) ja A Map of Misreading (1975) käyttämä käsite. Bloomin mukaan kirjallisessa vaikutussuhteessa on aina kysymys edeltäneen kirjailijan väärinlukemisesta; väärinlukeminen on eräänlainen vääristävä puolustusmekanismi, jonka alaisena runoilija luo runonsa reaktiona ihailemiensa edeltäjien tuotantoon. Bloomin mielestä väärinlukemista tapahtuu myös tutkimuksessa. Bloomille väärinlukeminen ei ole virhe, vaan sen kautta tuotetut tulkinnat runoista ovat yleensä luovempia ja kiinnostavampia.
Bloom erottaa kuusi väärinlukemisen muotoa, joille hän antaa kreikasta tai latinasta juontavat nimet clinamen, tessera, kenosis, demonisaatio, askeesi ja apofrades.Erikieliset vastineet
| misreading | englanti (English) | |
| Missdeutung (luo nimityssivu) | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- tulkinta (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:väärinlukeminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:väärinlukeminen.)