Kirjallisuudentutkimus:työläiskirjallisuus
työläiskirjallisuus
| työläiskirjallisuus |
Ensimmäinen tunnettu lajityypin edustaja oli venäläinen marxilaissosialistinen teoreetikko Georgi Plehanov ja ensimmäisen työläiskirjailijoiden antologian kokosi 1900-luvun alussa venäläinen Maksim Gorki.
Suomessa työläiskirjallisuutta edustivat mm. Väinö Linna ja Arvo Turtiainen.
Käsitteitä työläiskirjailija ja työläiskirjallisuus ei nykyään juuri käytetä. Aiemmin niitä on käytetty myös kirjailijaa ja hänen tuotantoaan vähättelevinä määreinä.Termin synonyyminä on käytetty myös proletaarikirjallisuutta. Termien samankaltaisuuksista huolimatta proletaarikirjallisuudella tarkoitetaan jotain luokkatietoisempaa ja ideologisesti aktiivisempaa kuin työläiskirjallisuudella yleensä. Muita läheisiä käsitenimityksiä ovat köyhälistökirjallisuus ja köyhälistörunous.
Sana proletaarikirjallisuus juontaa juurensa Venäjän vallankumouksesta. Filosofi, taloustieteilijä ja kirjailija Aleksandr Bogdanov (1873-1928) käynnisti proletkultia (proletariaatin kulttuuri, työläiskulttuuri) propagoineen liikkeen Venäjällä 1917. Siihen osallistuneet militantit kirjailijat julistivat panevansa alulle uuden kulttuurin, joka ei olisi porvarillisen taiteen perinnön saastuttamaa. Tavoitteena oli edistää työläiskirjailijoiden teosten julkaisemista. Proletkultin jäsenkuntaan kuului parhaimmillaan n. 400 000 henkeä. Tästä huolimatta liike jäi lyhytaikaiseksi ja taiteellisilta tuloksiltaan vaatimattomaksi, vaikka keskustelu proletaarikirjallisuudesta jatkui Neuvostoliitossa vilkkaana koko 1920-luvun, ennen kuin sosialistisesta realismista tuli ainoa virallisesti hyväksytty taidesuuntaus vuonna 1932.
Sanan proletariaatti taustalla oleva latinankielinen sana proletarii tarkoitti niitä Rooman kansalaisia, jotka vähävaraisuutensa vuoksi eivät yltäneet viimeiseen varallisuusluokkaan ja olivat siksi vapautettuja veronmaksusta ja asepalveluksesta. Kun työläis- ja proletaarikirjallisuuden käsitteet tulivat käyttöön 1800-luvulla, proletariaatti tarkoitti uuden ajan köyhälistöä, kapitalistissa tuotantolaitoksissa toimivaa palkkatyöväen ryhmää. 1800-luvun teollisen aikakauden työväenliikkeen syntyminen loi perustan proletaarikirjallisuudelle.Erikieliset vastineet
| proletarian literature (luo nimityssivu) | englanti (English) | |
| working-class literature (luo nimityssivu) | englanti (English) | |
| littérature de ouvriére (luo nimityssivu) | ranska (français) | |
| littérature prolétarienne (luo nimityssivu) | ranska (français) | |
| proletärlitteratur (luo nimityssivu) | ruotsi (svenska) | |
| Arbeiterliteratur (luo nimityssivu) | saksa (Deutsch) | |
| Proletarierdichtung (luo nimityssivu) | saksa (Deutsch) | |
| proletarskaja literatura (luo nimityssivu) | venäjä (русский) | |
| proletaarne kirjandus (luo nimityssivu) | viro (eesti) |
Lähikäsitteet
- kirjallisuus (yläkäsite)
- sosialistinen realismi (vieruskäsite)
Käytetyt lähteet
HosiaisluomaY2003, PalmgrenR1965, TurtiainenA1978
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:työläiskirjallisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:työläiskirjallisuus.)