Kirjallisuudentutkimus:menippolainen satiiri
menippolainen satiiri
| menippolainen satiiri |
Palestiinan Gadarasta kotoisin olleen kyynikkofilosofi Menippoksen (200-l. eKr.) mukaan nimetty satiirin muoto. Menoppoksen satiireille oli tyypillistä proosa- ja runojaksojen vuorottelu, ylevän tyylin parodiointi ja puhekielisyys sekä ironinen suhtautuminen jumaliin ja myytteihin.
Roomalainen runoilija Marcus Terentius Varro (116-27 eKr.) jäljitteli Menipposta teoksessaan Saturarum Menippearum, minkä vuoksi tämäntyyppistä satiiria on kutsuttu myös varrolaiseksi. Menippolaista satiiria edustavat esim. Lukianoksen teokset Theon dialogoi ja Hetairikoi dialogoi, Senecan Apocolocyntosis Divi Claudii, osin säilynyt Petronius Arbiterin Satyricon (Trimalkion pidot)ja Apuleiuksen Metamorphoses (Kultainen aasi).
Northrop Frye toteaa teoksessaan Anatomy of Criticism (1957), että menippolainen satiiri ei käsittele niinkään ihmisiä kuin aatteita ja asenteita. Satiirin kohteina ovat esim. pikkutarkat ihmiset, teeskentelijät ja eri alojen epäpätevät edustajat. Luonnekuvaus on pikemmin tyyliteltyä kuin realistista henkilöiden usein esiintyessä edustamiensa aatteiden äänitorvina.
Vuonna 1594 ilmestyi nk. katolista liigaa vastaan suuntautunut Jean Leroyn apureineen laatima poliittinen pamfletti Satire Ménippée. Menippolaisen satiirin piiriin on luettu myös Erasmus Rotterdamilaisen Encomium moriae (1509, Tyhmyyden ylistys), François Rabelais'n tarinat Gargantuasta ja Pantagruelista (1532-62). Robert Burtonin The Anatomy of Melancholy (1621, Melankolian anatomia), Izaak Waltonin The Compleat Angler (1653, Oivallinen onkimies), Jonathan Swiftin Gulliver's Travels (1726, Gulliverin retket), Ludvig Holbergin Nicolai Klimii iter subterraneum (1741, Niilo Klimin maanalainen matka), Voltairen Candide, ou L'Optimisme (1759, Candide), Gustave Flaubertin Bouvard et Pécuchet (1881) ja James Joycen Ulysses (1922, Odysseus/Ulysses).
Fryen ohella Mihail Bahtin on menippolaisen satiirin tutkimuksen keskeinen klassikko. Hänen mukaansa menippolaisella satiirilla oli keskeinen rooli modernin romaanimuodon kehityksessä. Bahtin luettelee teoksessaan Problemy poetiki Dostojevskogo (1963, Dostojevskin poetiikan ongelmia) kaikkiaan neljätoista menippolaisen satiirin lajipiirrettä.Erikieliset vastineet
| Menippean satire | englanti (English) | |
| saturae Menippeae | latina (Latina) | (mon.) |
| satire Ménippée | ranska (français) | |
| menippeisk satir | ruotsi (svenska) | |
| menippeische Satire | saksa (Deutsch) | |
| menippeja | venäjä (русский) | |
| menippova satira | venäjä (русский) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:menippolainen satiiri. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:menippolainen satiiri.)