Oikeustiede:vangitseminen
vangitseminen
| vangitseminen |
pakkokeino, jolla rikoksesta epäillyltä riistetään vapaus pitämällä häntä säilössä esitutkinnan loppuvaiheen sekä syytejutun oikeuskäsittelyn ja rangaistuksen täytäntöönpanon turvaamiseksi
Vangitseminen on mahdollista kaikissa oikeudenkäynnin vaiheissa mukaan luettuna muutoksenhakutuomioistuimen käsittely. Vangitsemisen tarkoituksena on pidättämisen tavoin estää paonvaara, todisteiden hävittäminen tai sotkeminen taikka rikollisen toiminnan jatkaminen.
Keskeisenä edellytyksenä on vähintään vuoden rangaistusmaksimi ja todennäköisyys vangittavaksi vaadittavan paonvaaraan, sotkemisvaaraan tai rikosten jatkamisvaaraan. Jos kysymyksessä on rikos, josta säädetty vähimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta, ei paonvaaran, sotkemisvaaran tai jatkamisvaaran käsillä olosta vaadita selvitystä. Myös identifiointitarkoituksessa tai karttamisvaaran perusteella tapahtuva vangitseminen on mahdollista. Tuomitun vangitsemisen edellytykset poikkeavat jossain määrin rikosprosessin aikaisen vangitsemisen edellytyksistä.
Kirjoittaja: Matti Tolvanen
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HelminenK&al2012, Tolvanen&Kukkonen2011
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 11.2.2026: Oikeustiede:vangitseminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:vangitseminen.)
