Kirjallisuudentutkimus:modernismi

Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

modernismi

modernismi
Määritelmä 1800-luvun loppupuolella alkanut kaunokirjallisuuden suuntaus, joka pyrki uudistamaan kirjallisuuden keinoja ja irtautumaan klassisista tyyli- ja muotoihanteista
Selite Modernismin syntyajankohtana on usein pidetty 1860-luvun alkua. Silloin Charles Baudelaire (1821-67) julkaisi modernismin manifestina pidetyn artikkelinsa "Le Peintre de la vie moderne" (1860, suom. kokoelmassa Modernin elämän maalari ja muita kirjoituksia), jonka keskushenkilönä on dandymaista elämää viettänyt piirtäjä ja kuvittaja Constantin Guy. Baudelairen mukaan moderni henkilö heittäytyy ohikiitävän (transitorisen), katoavan ja satunnaisen tavoittamiseen ja ikuistamiseen. Modernismissa korostuukin liikkeen ja yksilöllisen kokemuksen merkitys problemaattiseksi käyneessä maailmassa, jossa on enää vaikea ankkuroitua lopullisiin totuuksiin.

Modernismin kattokäsitteen alle on luettu monia 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun alkupuolen avantgardistisia tyylivirtauksia, kuten symbolismi, imagismi, futurismi, ekspressionismi, vortisismi, dadaismi ja surrealismi. Suuntaukselle loi pohjaa yhteiskunnan voimakas modernisaatio, teollistuminen ja kaupungistuminen. Modernistisen taiteen taustalla vaikuttaa 1800-1900-luvun vaihteen merkittävä intellektuaalinen, filosofinen ja poliittinen murros, mm. Nietzschen, Marxin, Bergsonin ja Freudin radikaalit ajatukset.

Modernistit kyseenalaistivat perinteiseen runousoppiin sitoutuneen lyriikan (mm. mitallinen runous) ja proosan puolella mimeettisen realismin. Kieleen ja muodon uudistamiseen panostava modernistinen kirjallisuus suosii simultaanisuutta, montaasia, rinnastuksia, paradokseja ja monimerkityksisyyttä. Keskeistä modernistisessa lyriikassa oli tekstin konstruointi vapaasti assosioituvista kuvista ja ideoista, joissa voidaan kuitenkin havaita temaattista ja tyylillistä yhtenäisyyttä. Diskurssi etenee pikemmin sarjoina kuin loogisena kehittelynä. Perinteisen realistisen proosan käytyä riittämättömäksi kerronnalliseksi strategiaksi on noussut alluusioiden, arkkityyppien ja mytologian hyödyntäminen sekä kirjailijan yksityinen symboliikka. Kerronta on usein epäkronologista, tajunnanvirran ja näkökulmatekniikan käyttö yleistä.

Lyriikassa modernismin läpimurto tapahtui 1800-luvun puolivälin jälkeen Charles Baudelairen, Walt Whitmanin, Paul Verlainen, Arthur Rimbaudh ja Guillaume Apollinairen johdolla. Modernin proosan uranuurtajiin kuuluvat Joseph Conrad, Marcel Proust, William Faulkner, James Ioyce, Virginia Woolf, Franz Kafka ja Robert Musil. Lyriikassa modernistista vallankumousta veivät 1900-luvulla näkyvimmin eteenpäin Ezra Pound ja T. S. Eliot, draaman puolella Luigi Pirandello ja Bertolt Brecht.

Suomen kirjallisuudessa modernismin pioneereja olivat 1910-luvun loppupuolelta alkaen suomenruotsalaiset Edith Södergran, Elmer Diktonius, Rabbe Enckell, Hagar Olsson ja Gunnar Björling. Suomenkielisessä lyriikassa modernistinen suuntaus alkoi leveällä rintamalla vasta toisen maailmansodan jälkeen Paavo Haavikon, Eeva-Liisa Mannerin, Tuomas Anhavan ym. voimin, vaikka jo 1920-luvun tulenkantajarunoudessa pilkahti saksalaisesta ekspressionismista saatuja modernistisia vaikutteita. Viisikymmen- ja kuusikymmenluku oli myös proosan modernismin kultakautta etenkin Veijo Meren, Antti Hyryn, Marja-Liisa Vartion ja Paavo Haavikon ansiosta.

Vieraskieliset vastineet

modernismenglanti

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

KatajamäkiS&VeivoH2007, HosiaisluomaY2003, OjalaA

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.06.2018: Kirjallisuudentutkimus:modernismi. (Tarkka osoite: http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:modernismi.)