Kirjallisuudentutkimus:sisäinen monologi

Tieteen termipankki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

sisäinen monologi

sisäinen monologi
Selite Ajatuspuhe; suoran ja epäsuoran esityksen välimuoto, jossa kertoja seuraa eläytyvästi henkilön ajatuksenjuoksua. Sisäinen monologi on varsinkin modernissa romaanitaiteessa runsaasti käytetty kerrontatekniikkaa, joka juontaa naturalistisesta romaanista.

Sisäisessä monologissa kirjataan mielenliikkeitä ja subjektiivista kokemusmaailmaa tavoitteena psykologisesti todenmukainen kuvaus tajunnan prosesseista. Tavanomaisesta minä-kerronnasta sisäinen monologi poikkeaa sekä sisällöllisesti että muodollisesti. Se on usein välimerkitöntä, ja sen lauserakenne rikkoo kieliopin vakiintuneita käytäntöjä. Sisäiselle monologille on ominaista yksikön kolmannen persoonan käyttö ja johtolauseen puuttuminen.

Sisäistä monologia ovat hyödyntäneet esim. James Joyce romaaneissaan Ulysses (1922, Odysseus t. Ulysses) ja Finnegans Wake (1939), Marcel Proust romaanisarjassaan À la recherche du temps perdu (1913-27, Kadonnutta aikaa etsimässä), Virginia Woolf mm. romaanissaan The Waves (1931, Aallot) ja Michel Butor romaanissaan La Modification (1957, Tänä yönä nukut levottomasti). Sisäisen monologin ja tajunnanvirran välillä onkin käytännössä usein vaikea tehdä tarkkaa eroa.
Lisätiedot Ks. sisäinen monologi myös esittävissä taiteissa

Vieraskieliset vastineet

interior monologueenglanti
monologue intérieurranska
inre monologruotsi
innerer Monolog (luo nimityssivu)saksa
Stiller Monolog (luo nimityssivu)saksa
vnutrenni monolog (luo nimityssivu)venäjä
sisemonoloog (luo nimityssivu)viro

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HosiaisluomaY2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.06.2018: Kirjallisuudentutkimus:sisäinen monologi. (Tarkka osoite: http://www.tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:sisäinen monologi.)