okkulttuuri

Määritelmä kulttuurinen varanto tai miljöö, jossa kierrätetään, muovataan ja popularisoidaan esoteerisuuteen, okkultismiin ja vaihtoehtoiseen henkisyyteen liittyviä uskomuksia, käytänteitä ja symboleita

Selite

Käsite on alkujaan todennäköisesti englantilaisen taiteilija-okkultisti Genesis P-Orridgen luomus. Uskontotieteen tutkimuskentällä käsite tuli kuitenkin tunnetuksi Christopher Partridgen kaksiosaisen The Re-Enchantment of the West -teoksen (2004–2005) myötä. Partridgen mukaan länsimaissa on yksisuuntaisen sekularisaation sijaan käynnissä prosessi, jonka seurauksena perinteiset, institutionaaliset uskonnot ovat etenkin sotien jälkeisellä ajalla joutuneet tekemään tilaa jatkuvasti popularisoituvalle uudelleenlumoutumisen kulttuurille. Koska esoterialla, okkultismilla, mystiikalla ja muilla vaihtoehtoisemman henkisyyden ilmiöillä on merkittävä rooli tässä miljöössä, Partridge nimittää sitä okkulttuuriksi. Käsite viittaa myös uudelleenlumoutumisen yleisyyteen – okkulttuurissa on kyse alakulttuurisen ylittävästä ilmiöstä.

Käsite rakentuu osaltaan teologi Ernst Troeltschin ja erityisesti uskontososiologi Colin Campbellin jo aiemmin esittämien käsitteiden – ”mystisen uskonnollisuuden” ja ”kulttimiljöön” – pohjalle. Omakohtaisia henkisiä totuuksiaan hakevilla etsijöillä on keskeinen rooli miljöön ylläpitäjinä. Tärkeässä roolissa ovat myös erilaiset kulttuuriset tuotteet ja mediat, joissa vaihtoehtoisia aineksia levitetään, muokataan ja arkipäiväistetään. Okkulttuurin käsitettä onkin hyödynnetty ja kehitelty eteenpäin etenkin tutkittaessa uskonnon tai henkisyyden suhdetta taiteeseen, kirjallisuuteen ja populaarikulttuuriin. Okkulttuurin juuria voidaan seurata vähintään 1800-luvun lopulle, jolloin esoteerisuuteen liittyvät ilmiöt saivat keskeisen sijan muun muassa taiteessa, kirjallisuudessa ja musiikissa.

Lisätiedot

Kirjoittaja: Nina Kokkinen

Kirjallisuutta:

Bauduin, Tessel M. & Kokkinen, Nina (eds.) 2013. ”Occulture and Modern Art, special issue of Aries”. Journal for the Study of Western Esotericism, 13 (1).

Campbell, Colin 2002. The Cult, the Cultic Milieu and Secularization. Teoksessa Jeffrey Kaplan & Heléne Lööw (eds.), The Cultic Milieu. Oppositional Subcultures in an Age of Globalization, 12–25. Walnut Creek: Rowman Altamira.

Kokkinen, Nina 2019. Totuudenetsijät. Vuosisadanvaihteen okkulttuuri ja moderni henkisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa. Turku: Turun yliopisto.

Partridge, Christopher 2004. The Re-Enchantment of the West. Volume 1. Alternative Spiritualities, Sacralization, Popular Culture, and Occulture. London & New York: T&T Clark International.

Partridge, Christopher 2005. The Re-Enchantment of the West. Volume 2. Alternative Spiritualities, Sacralization, Popular Culture, and Occulture. London: T&T Clark International.

Ramstedt, Tommy & Moberg, Marcus 2020. Esoteerisuus ja populaarikulttuuri. Teoksessa Tiina Mahlamäki & Nina Kokkinen (toim.), Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa, 247–267. Tampere: Vastapaino.

Troeltsch, Ernst 1992. The Social Teaching of the Christian Churches. Louisville: Westminster John Knox Press.

Käytetyt lähteet

Kokkinen2019, Kokkinen&Mahlamäki2020, Partridge2004

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 25.4.2024: Uskontotiede:okkulttuuri. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Uskontotiede:okkulttuuri.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →