Uskontotiede:intuitionvastaisuus

Tieteen termipankista

intuitionvastaisuus

intuitionvastaisuus
Määritelmä luonnollisten, intuitiivisten ontologisten kategorioiden piirteitä yhdisteleviä ja siten niiden rajoja ylittäviä representaatioita
Selite

Intuitionvastaisuus (counterintuitiveness) on analyyttinen termi. Se perustuu kehityspsykologi Frank C. Keilin (1989) ajatukseen intuitiivisista ontologioista, joita ovat ihmiset, eläimet, kasvit, luonnon ilmiöt ja esineet. Liitämme automaattisesti ja tiedostamatta ontologisiin kategorioihin tiettyjä ominaisuuksia, kuten esimerkiksi liikettä tai liikkumattomuutta, ääntä tai hiljaisuutta. Ihmisillä ja eläimillä oletetaan intuitiivisesti olevan intentionaalista käyttäytymistä päinvastoin kuin kasveilla, luonnon ilmiöillä tai esineillä, joihin ei luonnostaan (intuitiivisesti) liitetä intentioita tai teleologista, päämäärätietoista päättelyä ja toimintaa. Kognitiivisen uskontotieteen pioneeri Pascal Boyer (1994) kehitti intuitionvastainen-käsitteen korvaamaan usein käytetyn yliluonnollisuuden käsitteen. Intuitionvastaisia representaatioita ovat esimerkiksi puhuva pensas, kyynelehtivä ikoni tai parantava lähde, jotka ylittävät (rikkovat) luonnollisten ontologisten kategorioiden rajat. Intuitionvastainen-käsitteen avulla voidaan määritellä ja tunnistaa piirteitä uskontotieteellisten aineistojen lisäksi myös tieteessä, taiteessa, viihteessä ja kansanperinteissä.

Boyerin tutkimusten mukaan minimaalisesti intuitionvastainen (minimal counterintuitiveness, MCI) eli representaatio, jossa on vain yksi (tai kaksi) intuitionvastainen piirre muistetaan paremmin kuin representaatio, jossa on useita intuitionvastaisia piirteitä.
Lisätiedot

Kirjoittaja: Outi Pohjanheimo


Kirjallisuutta:

Boyer, Pascal 2001. Ja ihminen loi jumalat. Kuinka uskonto selitetään. Suomentanut ranskasta Tiina Arppe. Helsinki: WSOY.

Pyysiäinen, Ilkka 2008. Intuitionvastaisuus, essentialismi ja agenttius. Teoksessa Kimmo Ketola, Tom Sjöblom ja Ilkka Pyysiäinen (toim.), Uskonto ja ihmismieli. Johdatus kognitiiviseen uskontotieteeseen, 31–50. Helsinki: Gaudeamus.

Pyysäinen, Ilkka, Lindeman, Marjaana ja Honkela, Timo (toim.) 2003. Counterintuitivenss as a Hallmarki of Religiosity. Religion 33 (4), 341–355.

Käytetyt lähteet

Boyer1994, Keil1996

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Uskontotiede:intuitionvastaisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Uskontotiede:intuitionvastaisuus.)