Uskontotiede:ikä uskonnontutkimuksessa
ikä uskonnontutkimuksessa
| ikä uskonnontutkimuksessa |
Miten uskonto näyttäytyy ja mitä merkityksiä sillä on ihmisen elämässä, vaihtelee eri ikäkausina ja sukupolvien välillä. Iän ja uskonnon välistä suhdetta on tutkittu uskontotieteessä muun muassa uskontopsykologian ja uskontososiologian tutkimusaloilla. Siinä missä uskontopsykologiassa on tutkittu uskontoa esimerkiksi suhteessa eri ikäkausiin, on uskontososiologiassa tutkittu esimerkiksi eri ikäryhmien ja sukupolvien arvoja ja suhdetta uskontoon. Ikää ja uskontoa voidaan myös tutkia suhteessa ajan henkeen. Jos henkisyys nähdään osana uskontoa, on tutkimuskenttä vielä laajempi.
Lapsi kasvaa usein vanhempiensa uskonnolliseen perinteeseen, tosin tutkimus osoittaa, että länsimaissa nuoremmat sukupolvet ovat vähemmän uskonnollisia kuin niitä edeltävät sukupolvet. Perinteinen uskonnollisuus näyttää heikentyvän länsimaissa sukupolvien välillä, ei ihmisten ikääntyessä. Ensimmäisten 20-25 ikävuoden jälkeen arvomaailma ja uskonnollisuus usein pysyvät samana, mikä tarkoittaa, että mahdolliset muutokset arvomaailmassa ja uskonnollisuudessa tapahtuvat ennen aikuisuutta. Tämän jälkeen näkemykset saattavat muuttua, mutta muutokset ovat harvoin perustavanlaatuisia. Vaikka pysyvyys kuvaakin aikuisten arvomaailmaa ja uskonnollisuutta, tutkimukset osoittavat myös, että ikääntyessä yksilölle merkityksellinen henkisyys saattaa kasvaa.Det sätt på vilket religion syns och vilka betydelser religion har i en människas liv varierar under olika åldrar och mellan generationer. Förhållandet mellan ålder och religion har studerats bland annat inom forskningsfälten religionspsykologi och religionssociologi. Inom religionspsykologin har man forskat om religion t.ex. i relation till olika livsfaser och åldersperioder medan man inom religionssociologin har undersökt t.ex. olika åldersgruppers och generationers värderingar och relation till religion. Om andlighet ses som en del av religion blir forskningsfältet ännu bredare.
När ett barn växer upp övertar barnet ofta sina föräldrars religiösa tradition. Forskningen visar emellertid att i speciellt västvärlden är yngre generationer mindre religiösa på ett traditionellt sätt än äldre generationer. I västvärlden försvagas traditionella uttryck för religiositet mellan generationer, inte när en person åldras. Efter de första 20-25 levnadsåren stabiliserar sig värderingar och religiositet, vilket betyder att möjliga förändringar i värderingar och religiositet ofta sker före vuxenlivet. Därefter kan man ändra uppfattningar, men sällan de som är grundläggande. Även om stabilitet beskriver vuxnas värderingar och religiositet, visar forskningen också att en andlighet som är meningsfull för individen kan öka när man åldras.Kirjoittaja/Skribent: Karoliina Dahl
Kirjallisuutta/Litteratur:
Argyle, M. & Beit-Hallahmi B. 2013. Age and Religion. Teoksessa The Social Psychology of Religion (Psychology Revivals). Taylor & Francis Group.
Bengtson, Vern L. & Silverstein, Merrill (toim.) 2018. New Dimensions in Spirituality, Religion, and Aging. Routledge.
Inglehart, Ronald 1977. The silent revolution: changing values and political styles among western publics. Princeton, Nj: Princeton University Press.
Inglehart, Ronald 2006. Mapping Global Values. Comparative Sociology, 5 (2–3), 115–136.
Kääriäinen, Kimmo, Niemelä, Kati, & Ketola, Kimmo 2005. Religion in Finland. Decline, Change and Transformation of Finnish Religiosity. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus.
Niemelä, Kati 2015. No longer “believing in belonging”– A longitudinal study of Generation Y from confirmation experience to church leaving. Social Compass, 62 (2), 172–186.
Voas, David & Crockett, Alasdair 2005. Religion in Britain: Neither Believing nor Belonging. Sociology, 39 (1), 11–28.Erikieliset vastineet
| ålder i religionsforskning | ruotsi (svenska) |
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.4.2024: Uskontotiede:ikä uskonnontutkimuksessa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Uskontotiede:ikä uskonnontutkimuksessa.)