Teologia:ylösnousemus

    Tieteen termipankista

    ylösnousemus

    ylösnousemus
    Määritelmä

    1) Jeesuksen herääminen kuolleista pääsiäisenä

    2) jokaisen ihmisen herättäminen kuolleista viimeisenä päivänä
    Selite

    Uuden testamentin mukaan Jeesus Kristus nousi kuolleista pääsiäisaamuna. Suomen kielessä tästä tapahtumasta käytetään termiä ylösnousemus. Myös ilmaukset kuolleista herättäminen ja kuolleista herääminen ovat teologisessa keskustelussa mahdollisia. Ylösnoussut Kristus näyttäytyi useille ihmisille ja nousi sen jälkeen taivaisiin helatorstaina. Uskontunnustuksessa todetaan, että Kristus ”nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin”. Tätä opetusta pidetään usein kristillisen uskon ratkaisevana oppina. Paavali sanoo: ”Ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta.” (1. Kor. 15:14).

    Oppi on ratkaiseva ensinnäkin siksi, että se todistaa uskovalle Jeesuksen olleen enemmän kuin tavallinen ihminen. Toiseksi se antaa mallin ja toivon myös siitä, että jokainen ihminen voi kuoleman jälkeen herätä kuolleista ja päästä taivaaseen. Käsitys kuoleman jälkeisestä ylösnousemuksesta ja uudesta elämästä esiintyy useissa uskonnoissa ja myyteissä. Tyypillinen uskonnonhistoriallinen myytti on kertomus vehnänjyvästä, joka pannaan maahan ja ”kuolee”, mutta juuri tämän toimenpiteen tuloksena tuottaa runsaan sadon (Joh. 12:24). Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus toisintaa näin maatalouskulttuurin uskonnollista myyttiä, mutta samalla voidaan sanoa että Jeesuksessa ”myytti tulee todellisuudeksi” (C. S. Lewis).

    Jeesuksen ylösnousemus on näin ikään kuin uskon ja tiedollisen mahdollisuuden saumakohdassa. Yhtäältä se on puhtaasti uskoon nojaava käsitys, joka sotii empiiristä tietoamme vastaan. Toisaalta Uusi testamentti ja kristillinen traditio esittää sen todisteena, joka osoittaa kristinuskon myös olevan jollain perustavalla tavalla ”totta”.

    Kaikkien kuolleiden ihmisten ylösnousemus on sekin keskeinen kristillinen oppi. Uskontunnustuksessa uskotaan ”ruumiin ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään”. Antiikin maailmassa oli yleistä uskoa Haadekseen, varjomaiseen valtakuntaan, johon sielu joutui kuoleman jälkeen. Uskontunnustuksen ”tuonela” (kr. hades) viittaa tähän osaltaan. Juutalaisuudessa oli vaihtelevia käsityksiä kuolemanjälkeisestä elämästä.

    Kristinuskon mukaan koko ihminen, niin sielu kuin ruumis, astuu kuoleman jälkeen viimeiselle tuomiolle ja uskovat pääsevät siitä iankaikkiseen elämään. Kuoleman ja iankaikkisen elämän vaiheet saattavat yksityiskohdissaan vaihdella. Käsitys ihmisruumiin ylösnousemuksesta oli omana aikanaan ja on nykypäivänäkin radikaali ja luonnontieteellisesti hankalasti ymmärrettävissä. Se korostaa Jumalan luomistyön ja aineellisen ruumiin pysyvää arvoa. Koska antiikissa ajateltiin paikan käsite suhteena erilaisiin korpuksiin (aineellisiin ruumiisiin tai kappaleisiin), taivaan käsittäminen paikkana (pikemmin kuin varjona tai ideana) saattoi käsitteellisesti edellyttää ruumiin ylösnousemuksen.

    Käsitys ruumiin ylösnousemuksesta ja uudesta elämästä ei sinänsä ole ainutlaatuinen, vaan uskonnonhistoriallisesti monimuotoinen. Se vertautuu erilaisiin käsityksiin aineen katoamattomuudesta ja kiertokulusta. Paavalin puhe ”taivaallisen ruumiin” toisenlaisuudesta (1. Kor. 15:40-47) laventaa vielä tätä puhetapaa muutoksen ja toisenlaisuuden suuntaan.

    Erikieliset vastineet

    resurrectionenglanti (English)
    die Auferstehungsaksa (Deutsch)

    Käytetyt lähteet

    Religion2005, WelkerM2013

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 19.4.2024: Teologia:ylösnousemus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:ylösnousemus.)