uskonto


uskonto

Määritelmä teologiassa geneerinen nimi pyhään suuntautuville ja palvontaa harjoittaville kulttuurisille kokonaisuuksille

Selite

Termillä uskonto ei ole yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Tässä se ymmärretään latinan religio-sanan historiassa kehittyneeksi merkitykseksi kristinuskon piirissä käydyssä keskustelussa. Latinan sana tarkoittaa huolellisuutta ja tarkkuutta, erityisesti (mutta ei yksinomaan) pyhään kohdistuvissa toimissa. Sana tarkoittaa myös hurskasta tunnetta ja ulkoista kulttia. Kristillistä jumalanpalvontaa kutsutaan toiselta vuosisadalta alkaen myös religioksi. Augustinuksen mukaan sanan taustalla olisi ligare-verbi ja näin sillä tarkoitettaisiin sidosta Jumalan ja maailman välillä. Kristinusko on "tosi palvontameno" (vera religio). Lähimmät antiikin kreikkalaiset vastineet lienevät latreia, eusebeia, therapeia ja nomos. Intialainen dharma ja kiinalainen zong jiao ovat eräänlaisia vastineita.

Latinalaisella keskiajalla religio on oikean järjestyksen (ordo, cultus) noudattamista. Hyveenä se kuuluu oikeudenmukaisuuden piiriin (näin esim. Tuomas Akvinolainen). Nikolaus Cusanuksen De pace fidei -teosta (1453) pidetään yleensä geneerisen uskontokäsitteen ensimmäisenä esittely-yrityksenä. Sen myötä "uskonnoista" voidaan puhua myös monikossa ja hieman nykyisten maailmanuskontojen kaltaisesti. Humanismissa ja reformaatiossa (Ficino, Calvin) yleinen ilmaus religio Christiana voitaneen jo lukea niin, että ilmauksessa on suku- ja lajitermi.

Toisaalta myös oikeaan jumalanpalvontaan viittaava merkitys säilyy uudelle ajalle ja se näkyy eräiden kielien (esim. hollanti: godsdienst = religie, ranskan culte) terminologiassa. Myös suomen uskonto esimerkiksi koulujen oppiaineena on eri aikoina ymmärretty eri tavoin. Yleisesti uskonto-sana eurooppalaisissa nykykielissä on modernina aikana muokkautunut geneeriseksi nimeksi monille erilaisille pyhän ja palvonnan katsomuksille. Kristillisen teologian piirissä on välillä (esim. dialektinen teologia) vastareaktiona katsottu, että kristinusko ei tässä mielessä olisikaan uskonto, vaan "usko". Tällainen vastareaktio on latinalaisen sanankäytön valossa virheellinen. Toisaalta uskonto geneerisenä katsomusten nimenä ei ole ontologinen (kuten esim. termi "elohopea"), vaan suurelta osin sopimuksenvarainen ja operationaalinen (kuten esim. termi "hyvinvointi"). Myös ylläolevan määritelmän attribuutit pyhä ja palvonta ovat keskustelunalaisia.

Uskonto ei kuitenkaan ole jyrkästi konstruktivistinen termi, vaan esimerkiksi lainsäädännössä uskonto voidaan identifioida ja erottaa ei-uskonnollisista katsomuksista. Religio-sanan vanha merkitys palvontamenona on siinä mielessä nykypäivänä tähdellinen, että se erottaa uskonnonharjoituksen ja uskonnosta puhumisen. Tällöin uskonnonharjoittamista koskevat erilaiset vapausoikeudet kuin uskonnosta puolueettomasti informoivaa puhetta.

Erikieliset vastineet

religion	englanti (English)
religion	ranska (français)
Religion	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

Religion2005, Saarinen2024, McGrathA2000

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.12.2025: Teologia:uskonto. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:uskonto.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →