Teologia:tunnustus
tunnustus
tunnustus |
1) uskonnollisen ryhmän jakaman tiedollisen asenteen julkilausuminen eli uskontunnustus
2) kaduttavien asioiden julkilausuminen eli synnintunnustusKristillisessä teologiassa tunnustuksen perusmuoto on lyhyt uskontunnustus (lat. credo, confessio), joka lausutaan yksin tai muiden kanssa yhdessä esimerkiksi jumalanpalveluksessa. Tällainen uskontunnustus ymmärretään eri ihmisten uskoa yhdistäväksi ja sen sisältöä määrittäväksi kielelliseksi muodoksi eli uskon säännöksi (lat. regula fidei). Uskontunnustukset saattavat pohjautua vanhaan traditioon (esim. Apostolinen uskontunnustus) tai kirkolliskokousten päätöksiin (esim. Nikean-Konstantinopolin uskontunnustus). Uskontunnustus voi silti tapahtua myös ”omin sanoin” ja uusin muotoiluin.
Uskon sisällön pidempiä normatiivisia esityksiä kutsutaan erityisesti protestanttisissa kirkoissa tunnustuskirjoiksi. Luterilaisessa perinteessä tällaisia ovat esimerkiksi Augsburgin tunnustus ja Vähä Katekismus. Ortodoksisessa ja Roomalaiskatolisessa kirkossa yleisten kirkolliskokousten päätöksillä on tunnustuskirjojen kaltainen normatiivinen asema.
Ripissä ja jumalanpalveluksessa tapahtuvaa syntien tunnustamista kutsutaan samalla latinalaisella termillä confessio. Kun uskontunnustuksessa kristitty pyrkii liittymään tunnustamaansa asiaan, synnintunnustuksessa hän katuu tunnustamaansa ja pyrkii siitä eroon.
Lakikielessä ja valtio-opissa käytettävä tunnustamisen käsite pohjautuu latinan termiin recognitio. Teologisissa asiayhteyksissä tällaisesta käytetään ilmausta ”hyväksyvä tunnustaminen”. Myös teologiassa latinan termeillä recognitio ja agnitio on pitkä käyttöhistoria ja ne tarkoittavat myönteistä ja avointa suhdetta puheenaolevaan kohteeseen.Erikieliset vastineet
confession | englanti (English) | |
die Bekenntnis | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
HaaraH&PalmenR2016, SaarinenR2009
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Teologia:tunnustus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:tunnustus.)