Teologia:totuudellisuus
totuudellisuus
| totuudellisuus |
Määritelmä
sisäisen ajattelun vastaavuus ulkoiseen puheeseen ja toimintaan
Selite
Totuudellisuus on Aristoteleen ajattelusta lähtien yksi ihmisen perushyve. Se kieltää valehtelun ja määrittää ihmisen hyvää suhdetta toisiin. ("Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi"). Lisäksi totuudellisuus on itsesuhteen ja autenttisuuden ehto, joka kieltää itsepetoksen, ylimielisyyden ja itsensä aliarvioinnin.
Teologisessa ajattelussa Jumala on totuudellinen (Room. 3:4) ja itse totuus. Totuudellisuus ja uskollisuus Jumalan ominaisuuksina pitävät yllä liittoa ihmisten kanssa silloinkin, kun ihminen horjuu.
Ihmisen totuudellisuus on niin ikään klassinen teologinen teema, jonka suhteen sisäisen ja ulkoisen minän vastaavuus ja lähimmäisen hyväksi toimiminen on pelkkää valehtelukieltoa syvempi totuudellisuuden määritelmä. Totuudellisuus voi joskus tarkoittaa rohkeita paljastuksia, mutta se pyrkii viime kädessä ylläpitämään laajemman yhteisön eri osapuolten autenttista itsesuhdetta.Erikieliset vastineet
| truthfulness | englanti (English) | |
| véracité | ranska (français) | |
| Wahrhaftigkeit | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Religion2005, SaarinenR2017, Dictionnaire1998
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 7.12.2025: Teologia:totuudellisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:totuudellisuus.)