Teologia:systemaattinen teologia
systemaattinen teologia
| systemaattinen teologia |
Termi systemaattinen teologia vakiintui 1600-luvun Manner-Euroopassa (latinan ja saksan kielialueilla) tarkoittamaan kristinuskon opillista kokonaisuutta, joka on järjestetty rationaalisten periaatteiden mukaan. Saksalaisen loogikon B. Keckermannin systema-käsitettä alettiin 1600-luvun ensi vuosikymmeninä käyttää monien eri yliopistollisten oppiaineiden kokonaishahmotuksen merkityksessä. Aiemmin tällaista kokonaisuutta oli uskonnon alalla kutsuttu ilmauksilla teologia (lat. theologia, summa theologiae) tai kristillinen uskonto (lat. religio christiana, institutio religionis christianae). Kokonaisuus kattaa ainakin kristilliset opit (1600-luvulta alkaen lat. theologia dogmatica) sekä usein myös etiikan ja jonkinlaisen prinsiippiopin eli filosofisen teologian.
Saksalaisella kielialueella 1600-luvulta nykypäivään saakka systemaattinen teologia on yliopistollisena oppiaineenakin ollut kirkolliseen ympäristöönsä sitoutunutta (esim. evankelista tai katolista). Silti 1800-luvun humboldtilaisen yliopistoreformin jälkeen saksalainen systemaattinen teologia on tavanomaisesti pyrkinyt noudattamaan historiallisen ja kriittisen tiedonkäsityksen asettamia ehtoja, välillä niitä toki kyseenalaistaen. Angloamerikkalaisella kielialueella ja globaalissa roomalaiskatolisuudessa termi "systemaattinen teologia" on nykyään myös yleinen ja saksalaisiin juuriinsa tukeutuva, mutta sillä ei ole yhtä vakaata vuosisataista käsitehistoriaa ja akateemista oppialaa koostavaa asemaa kuin saksalaisella kielialueella. Esimerkiksi Church of Englandin kulttuuripiirissä termit theology, faith ja doctrine ovat usein riittäneet kuvaamaan samaa kokonaisuutta. Viimeisen 50 vuoden aikana myös englantilaisella kielialueella ilmaus "systemaattinen teologia" on silti jatkuvasti runsastunut ja tullut oppialan nimeksi niin kirkollisissa seminaareissa kuin vanhoissa yliopistoissakin.
Pohjoismaisissa yliopistoissa ja kirkoissa systemaattinen teologia on historiallisesti saksalaisen termin perillinen. Pohjoismaisten teologisten tiedekuntien ei-tunnustuksellisen luonteen vuoksi myös systemaattinen teologia ymmärretään näissä maissa nykyään ei-tunnustuksellisesti. Ruotsista 1900-luvulla levinneen ns. lundilaisen teologian mukaan oppien ja etiikan historiallinen, motiiveja ja aatteita selvittävä aineistopohjainen tutkimus sekä uskonnonfilosofinen analyysi voivat tunnustusneutraalissa yliopistossa jo luoda systemaattisen teologian oppialan. Tällaisellakin käsityksellä on Pohjoismaissa ollut sekä konservatiivisia että liberaaleja vastustajia. Käytännössä kaikissa Pohjoismaissa nykypäivänä systemaattinen teologia on laajahko yliopistollinen oppiaine, joka yleensä jakautuu dogmatiikkaan, etiikkaan ja uskonnonfilosofiaan. Lisäksi muun muassa ekumeniikka, missiologia ja kontekstuaalinen teologia saatetaan lukea sen piiriiin.Erikieliset vastineet
| systematic theology | englanti (English) | |
| théologie systematique | ranska (français) | |
| Systematische Theologie | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.12.2025: Teologia:systemaattinen teologia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:systemaattinen teologia.)