Teologia:synti
synti
| synti |
Raamatun mukaan ihminen on syntinen, eli hän tekee pahoja tekoja ja hänellä on taipumus pahaan. Syntiinlankeemuskertomuksessa (1. Moos. 3) Aadam ja Eeva karkotetaan alkutilan paratiisista, kun he syövät tiedon puun hedelmän ja näin rikkovat Jumalan kieltoa. Tämän lankeemuksen myötä ihmisestä tulee kuolevainen ja hänen on tehtävä raskaita töitä. Synti tarkoittaa näin yhtäältä moraalisesti väärää tekoa, mutta toisaalta se on myös eräänlainen rangaistus ja myyttinen selitys ihmisen osaan kuuluville kärsimyksille.
Katolinen teologia erottaa tavanomaisesti syntiin kuuluvan syyllisyyden (lat. culpa) ja rangaistuksen (lat. poena). Erottelua voidaan käyttää erilaisissa anteeksiantamiseen ja tuomion kärsimiseen liittyvissä asioissa esimerkiksi niin, että anteeksianto vapauttaa syyllisyydestä, mutta ei rangaistuksen kärsimisestä. Varsinaisista tekosynneistä voidaan katolisen teologian mukaan erottaa huono himo eli konkupisenssi. Esimerkiksi kasteessa ihminen saa syntinsä kokonaan anteeksi, mutta huono himo jää häntä silti vaivaamaan. Siksi kristitty tarvitsee jatkuvaa anteeksiantoa ja rippiä siten kuin esimerkiksi Isä meidän -rukouksessa rukoillaan: ”Anna meille syntimme anteeksi” (Luuk. 11:4).
Niin kutsuttu perisynti tarkoittaa sukupolvelta toiselle siirtyvää taipumusta pahaan ja pahoja tekoja. Latinan peccatum originale voidaan kääntää myös ”alkusynniksi”. Suomen perisynti-sanan taustalla ei ole modernia biologis-geneettistä käsitystä, vaan pikemmin oikeudellisen perinnön ja perimisen ajatus. Kirkkoisä Augustinuksen mukaan perisynti välittyy suvunjatkamisen kautta Aadamista meidän päiviimme saakka (vrt. Room. 5:12). Tässä mielessä perisynti on kytkeytynyt seksiin. Augustinolainen perisyntioppi on jossain määrin kiistanalainen eikä sitä yleensä opeteta ortodoksisessa teologiassa. Toisaalta oppi valottaa realistisesti eräänlaista rakenteellista ja ylisukupolvista kärsimystä.
Luterilaisuudessa ja eräissä muissa protestanttisissa suuntauksissa ajatellaan, että myös huono himo on itsessään syntiä ja että kristitty on tästä syystä ”vanhurskas ja syntinen”. Käsitys antaa synnille jonkin verran suuremman alan kuin katolinen käsitys, mutta koko läntistä teologiaa yhdistää hieman pessimistinen näkemys huonon himon vallasta ihmiseen.
Synti-sanaa pidetään usein vanhentuneena. Termin korvaaminen muilla sanoilla ei kuitenkaan ole helppoa, vaikka esimerkiksi sanoille ”velka” tai ”virhe” voidaan antaa raamatullisia liittymäkohtia. Synti-termin laaja-alaisuus on lähtökohtaisesti hyödyllistä, kun synnin ja pahuuden asioita pohditaan. Syntioppi ei kuitenkaan saisi kasvaa ”dualistiseksi” siten, että synti olisi ikään kuin hyvän tasaveroinen vastavoima. Tällainen dualismi tai ”manikeolaisuus” on kristinuskossa yleensä hylätty.Erikieliset vastineet
| sin | englanti (English) | |
| Sünde | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Teologia:synti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:synti.)