Teologia:sovitusoppi
sovitusoppi
| sovitusoppi |
Saksalaisen filosofi G.W.F. Hegelin ajattelussa käsite Versöhnung (sovinto, sovitus) on modernia maailmaa koostava järkiperäinen prinsiippi. Hegelin jälkeisessa teologiassa niin kutsuttu sovitusoppi (saks. Versöhnungslehre, saks. theory of atonement) on samankaltaisesti muodostunut kristinuskon järkiperäisen selittämisen keskusaiheeksi. Sovitusopissa pyritään kertomaan, millä tavalla Jeesuksen elämä ja ristinkuolema sai aikaan ihmisten pelastumisen synniltä ja sovinnon Jumalan kanssa. Tällöin selitetään myös kristittyjen pelastumisen ja Jumalan oikeudenmukaisuuden perussyitä ja menettelytapoja. Erityisesti englanninkielisessä maailmassa sovitusopin rationaalinen ja uskonnonfilosofinen ymmärtäminen on nykyteologiassa keskeistä.
Kuten hakusanassa sovinto/sovitus on tarkemmin selitetty, nämä suomen termit ovat historiallisesti synonyymisiä, samoin kuin englannin termit reconciliation ja atonement. Koska raamatullisessa kielenkäytössä ensinmainittua pitkälti vastaavat kreikan katal-alkuiset sanat, jälkimmäistä taas hilas-alkuiset, englanninkielisissä raamatunkäännöksissä reconciliation ja atonement ovat nykyään kreikan tapaan erkaantuneet toisistaan. Latinassa on aina erotettu yhtäältä reconciliatio, toisaalta expiatio, propitiatio.
Sovitusopista puhuttaessa englantiin on vakiintunut ilmaus theory of atonement, jonka synonyymina tässä käytetään suomen termiä sovitusoppi. On huomattava, että eri kielten käytänteet ovat historiallisista syistä horjuvia. Esimerkiksi saksan oppitermi on Versöhnungslehre, vaikka hilas-alkuiset kreikan sanat käännetään nykyään saksaksi termillä Sühne. Käytännössä ”sovitusoppi” kattaa niin suomessa, englannissa kuin saksassa katal- ja hilas-sanajuurien pohdinnan lisäksi koko rationaalisen keskustelun ristinkuoleman pelastusmerkityksestä.
Laaja sovitusopillinen keskustelu on termipankissa hajautettu seuraavan yksinkertaistetun jaottelun piiriin: 1. Jumala hyväksyy ihmiset ilman muita ehtoja tai toimintatapoja (termit hyväksyminen, varaukseton), 2. Nikean uskontunnustus kuvaa sovituksen sanomalla Jeesuksen toimineen ”meidän puolestamme” ja ”meidän pelastuksemme tähden”. Tämä voi merkitä laajaa sijaisuutta (termi sijaisuus), edustamista (termi edustaminen) tai korvausta (termi korvaus). Näihin kaikkiin voidaan katsoa liittyvän jonkinlainen hyvitys (termi hyvitys). 3. Lisäksi sovitusoppia hahmotetaan usein rekapitulaationa (termi rekapitulaatio) tai osallisuutena (termi osallisuus). 4. Sovitusoppi liittyy lisäksi jollain lailla termeihin pelastus, vanhurskauttaminen, sovinto ja lunastus.
Tämä yksinkertainen jaottelu pyrkii luonnehtimaan keskustelussa useimmiten esiintyvien teologisten termien suomenkieliset vastineet. Keskustelussa esiintyviä tärkeitä ei-teologisia määreitä (esim. subjektiivinen, moraalinen ja väkivallaton sovitusoppi) ei erikseen selitetä, kuten ei myöskään Hegeliin tai nykyfilosofiaan palautuvaa terminologiaa. Edellä mainittujen termien selitykset lähtevät siitä, että Nikean tunnustuksen kuvaukset ovat normatiivisia, kun taas pidemmälle ajatellut sovitusopit ovat ei-normatiivisia teologisia tulkintoja.Erikieliset vastineet
| theory of atonement | englanti (English) | |
| Versöhnungslehre | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Teologia:sovitusoppi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:sovitusoppi.)