Siirry sisältöön

Teologia:relaatio

Tieteen termipankista

relaatio

relaatio
Määritelmä

teologiassa suhde joka on

1) olion tai käsitteen eräs ominaisuus (klassinen) tai

2) useamman olion tai käsitteen välillä vallitseva seikka (moderni)
Selite

Relaatio on ensisijaisesti filosofinen ja kielitieteellinen termi, jota teologiassa käytetään valottamaan monia eri aihealueita. Klassinen teologia edellyttää usein Aristoteleen Kategoriat-teoksen mukaisen relaatiokäsityksen tai sitä tietoisesti muokkaavan kannan.

Termin tunnetuin teologinen erityismerkitys koskee Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olemista yhtenä Jumalana. Augustinuksen ja Tuomaan mukaan yhdessä Jumalassa on neljä reaalista relaatiota, nimittäin isyys (paternitas), poikuus (filiatio), sekä hengen ns. spiratio ja processio (Tuomas, Summa 1 q28 a4). Jumalan kolme persoonaa voidaan näiden relaatioiden kautta erottaa Isäksi, Pojaksi ja Pyhäksi Hengeksi, vaikka kyseessä on yksi Jumala. Näkemys kolminaisuuden persoonista relaatioina on lännessä yleinen, mutta ortodoksisesta näkökulmasta se on kiistanalainen tai liian ohut.

Modernissa teologiassa on tavanomaista korostaa kaiken olevan "relationaalisuutta" eli sitä, miten todellisuudessa on olioiden lisäksi niiden välisiä relaatioita ja miten olioiden identiteetti määrittyy myös noiden relaatioiden kautta. Tällainen näkemys erotetaan tavanomaisesti aristoteelisesta tai klassisesta perinteestä. Totta onkin, että moderni relationaalisuus edellyttää kartesiolaisen ja newtonilaisen aika-avaruuden, jonka xyz (ja t)-koordinaatteihin oliot ja niiden väliset relaatiot sijoittuvat. Tässä neliulotteisessa säiliössä relaatiot muokkaavat olennaisesti kunkin olion identiteettiä.

Aristoteelisessa eli klassisessa relaatioteoriassa, jonka mukaan myös teologia toimi 1500-luvulle saakka, relaatio on sitä vastoin etukäteisen substanssin yksi jälkikäteinen aksidenssi (samoin kuin esim. paikka ja aika). Relaatiot eivät ole olioiden "välillä" (koska ei ole etukäteistä ns. absoluuttista avaruutta, paikkaa tai aikaa), vaan kullakin oliolla on omat juuri siihen kiinnittyvät (ns. inheroivat) relaationsa. Esim. Jumalan 1. persoonalla on aksidenssi "isä" ja 2. persoonalla aksidenssi "poika", mutta isän ja pojan "välillä" ei ole yhtä relaatiota, vaan isä-poika-kokonaisuudessa on kaksi relaatiota, Tuomaan paternitas ja filiatio. Isän "isyys" on isän relaatio, jonka "osoite" (ns. ad aliquid tai terminus) on Poika, ja Pojan "poikuus" on pojan relaatio, jonka osoite on Isä. Myös klassisessa teoriassa relaatiot ovat teologisesti olennaisia, mutta niiden ymmärtäminen tapahtuu eri tavalla kuin modernin aika-avaruus-säiliön asettamisssa puitteissa.

Teologisten tekstien tulkinnassa on lisäksi pidettävä silmällä monimutkaista eroa reaalisten ja käsitteellisten relaatioiden välillä. Ero on tärkeä niin klassisessa kuin modernissa käsityksessä.

Erikieliset vastineet

relationenglanti (English)
relationranska (français)
Relationsaksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

HenningerM1989

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.12.2025: Teologia:relaatio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:relaatio.)