regimenttioppi


regimenttioppi

Määritelmä erityisesti luterilaisuudessa muotoiltu oppi toimivallan jaosta kirkon ja poliittisen vallan välillä

Selite

Regimenttiopin historiallisena taustana on Paavalin opetus esivallasta (Room. 13) ja keskiaikainen oppi kahdesta "miekasta", hengellisestä ja maallisesta. Lutherin kirjoitus "Maallisesta esivallasta" (1523) paalutti näkemyksen, jonka mukaan kristitty voi ja hänen tulee palvella maallista hallintoa (saks. Obrigkeit, toisinaan Regiment, Reich) oman kutsumuksensa puitteissa. Hengellinen regimentti, kirkko, säätelee puolestaan uskonnonharjoitusta. Eräänlaisena tarkennuksena tälle regimenttiopille syntyi kolmisäätyoppi, jossa erotettiin perhekunta, poliittinen hallinto ja kirkko.

Regimenttioppi koki Saksassa teologisen katastrofin Natsi-Saksan aikana, jolloin se alistettiin palvelemaan hirmuhallintoa. Vuoden 1945 jälkeisessä teologiassa esivaltakuuliaisuus on hyvin usein kyseenalaistettu ja nostettu esiin Apt. 5:29: "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä." Tätä värssyä toki jo Luther käytti runsaasti.

Suomessa ei tapahtunut samanlaista katastrofia, vaan regimenttiopin kaltainen työnjako kirkon ja valtion välillä säilyi meillä myös 1900-luvun jälkipuoliskon ajan. Termin käytössä ja sen lukuisten käännösvastineiden omaksumisessa on pidettävä silmällä eri maiden erilaisia keskustelutilanteita. Maallisen ja hengellisen teologisessa erottelussa on huomattava kolme erilaajuista kehää: 1) Paavalin Room. 13 velvoittaa koko kristikuntaa, 2) maallisen ja hengellisen miekan erottelu jäsentää katolisen kirkon valtiosuhdetta ja 3) regimenttioppi liittyy erityisesti luterilaiseen perinteeseen.

Erikieliset vastineet

two kingdoms doctrine	englanti (English)
Zwei-Reiche-Lehre	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

Religion2005, MalkavaaraM2025

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.12.2025: Teologia:regimenttioppi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:regimenttioppi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →