manikeolaisuus


manikeolaisuus

Määritelmä persialaisen Manin (216-277) opetuksia seurannut uskonnollinen virtaus

Selite

Nykykäsityksen mukaan persialainen Mani lukeutui gnostilaisen kristillisyyden läheisyyteen. Manin opetuksessa korostuvat taivaallisen kaksosen johdatus, askeesi, dualistinen lopunajallisuus ja monimutkainen kirkollinen hierarkia. Pitkään Manin opetus tunnettiin vain hänet tuominneiden kirkkoisien, kuten Augustinuksen, kirjoituksista. Manin tekstejä on kuitenkin 1900-luvulta alkaen löydetty etupäässä Egyptistä, Kiinasta ja silkkitien varrelta, yleensä fragmentteina ja käännöksinä. Ilmeisesti manikeolaisuus levisi varsin laajasti vuosien 600-900 tienoilla, mutta hiipui sittemmin. Mani kirjoitti todennäköisesti syyriaksi ja tietynlainen hänen kirjojensa kokoelma voidaan nykypäivänä rekonstruoida.

Oman aikamme uskonnollisista ryhmistä mandealaisilla on manikeolaisuutta muistuttavia käsityksiä, joskin historiallisia yhteyksiä on vaikea osoittaa. Joissakin kielissä manikeolaisuus tarkoittaa ylipäätään mustavalkoista taikka dualistista käsitystä maailmasta.

Erikieliset vastineet

Manichaeism	englanti (English)
manicheisme	ranska (français)
Manichäismus	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

Religion2005

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 9.12.2025: Teologia:manikeolaisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:manikeolaisuus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →