Teologia:luonto ja armo
luonto ja armo
| luonto ja armo |
Augustinukseen ja Tuomas Akvinolaiseen nojaavassa läntisessä traditiossa katsotaan Jumalan yhtäältä vaikuttavan Luojana jo luonnollisessa todellisuudessa. Tämän lisäksi Jumalan pelastava toiminta varustaa luonnollisen todellisuuden armon ominaisuuksilla. Nämä näkyvät erityisesti sakramenteissa ja niihin rinnastuvissa hengellisissä toimissa sekä kristityn pyhäksi tulemisen prosessissa. Armo ei kumoa luontoa vaan täydellistää sen (Tuomas Akvinolainen). Tähän kokonaisuuteen viitataan ilmauksella "luonto ja armo".
Modernin aikakauden keskusteluissa näkyy kaksi erilaista tulkintaa. Yhtäällä on käsitys "pelkästä luonnosta" (natura pura), joka ei vihjaa mihinkään itseään korkeampaan ja johon armo lankeaa odottamattomana yllätyksenä. Toisaalla on käsitys "luonnollisesta kaipuusta" (desiderium naturale), jonka mukaan luonto jo itsessään sisältää pyrkimyksen armon valtakuntaan. Katolisen teologian valtavirta tasapainottaa kulkuaan näiden kahden käsityksen välillä.
Protestanttisessa teologiassa vastaava keskustelu pukeutuu usein supranaturalismin asuun eli luonnon ja yliluonnon välisen eron olettamiseen. Luonnontieteiden aikakaudella yliluonnollisen todellisuuden oletus lähtökohtaisesti kyseenalaistetaan. Toisaalta myös oikeaoppinen läntinen teologia usein katsoo, että armo pitää ymmärtää supranaturalistisesti, luonnon yläpuolelta ihmiselle lankeavana ilmoituksena ja yllätyksenä. Herätyskristilliset ja jyrkät suuntaukset kannattavat usein suoraviivaista supranaturalismia, kun taas kirkollinen valtavirta katsoo jo arjessa ilmenevän jonkinlaisia pyhiä asioita ja armon todellisuutta.Erikieliset vastineet
| nature and grace | englanti (English) | |
| nature et grâce | ranska (français) | |
| Natur und Gnade | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.12.2025: Teologia:luonto ja armo. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:luonto ja armo.)