Teologia:luonnollinen teologia
luonnollinen teologia
| luonnollinen teologia (luo nimityssivu) |
Antiikissa ja keskiajalla ajateltiin yleisesti, että ihmisen oma järkiperäinen päättely voi antaa jonkin verran tietoa jumaluudesta. Esimerkiksi Paavali (Room. 1:19-20) katsoo, että luotu maailma jo sinänsä todistaa Jumalan teoista ja voimasta. Katolinen teologia erottaa tavanomaisesti luonnon ja armon, jolloin jo luonto ilman armoa voi sisältää teologiaisa sisältöjä, esimerkiksi käsityksen ihmisen kaipuusta korkeampaan todellisuuteen. Luterilaisessa perinteessä on tavanomaista ajatella, että esimerkiksi kristillinen etiikka ja lähimmäisenrakkaus voidaan ajatella ja toteuttaa luonnollisen järjen ja tässä mielessä luonnollisen teologian avulla.
Kristinuskon historiassa kulkee silti myös vahva juonne, jonka mukaan luonnollista teologiaa ei ole olemassa tai se vie ihmisen harhaan. Tämän juonteen mukaan vain ilmoitettu ja armonvarainen teologia on totuudenmukaista. Käsityksen merkittävin edustaja on 1900-luvun sveitsiläinen protestantti Karl Barth.
Termi luonnollinen teologia esiintyy nykypäivänä usein angloamerikkalaissa keskusteluissa uskonnon ja luonnontieteen (engl. science) välisestä suhteesta. Luonnontieteen oma standardikäsitys on, että mitään luonnollista teologiaa ei tule olettaa eikä sitä voida todistaa luonnontieteellisessä tutkimusprosessissa. Erityisesti katolinen kirkko on silti nykyäänkin aktiivinen suurten ja maineikkaiden katolisten yliopistojen taustavaikuttajana (esim. USA:n Notre Dame ja Georgetown tai Belgian Leuven/ Louvain). Niissä harjoitetaan luonnontieteitä tavanomaisesti, ja katolinen kirkko katsoo, että luonnon tutkimuksen edistäminen on monin eri tavoin kristillinen toimintatapa.Erikieliset vastineet
| natural theology (luo nimityssivu) | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.1.2025: Teologia:luonnollinen teologia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:luonnollinen teologia.)