Teologia:luonnollinen moraalilaki
luonnollinen moraalilaki
| luonnollinen moraalilaki |
Luonnollinen moraalilaki on kimppu hieman toisistaan poikkeavia ajattelutapoja, jotka pohjaavaat Aristoteleen etiikkaan ja kristilliseen teologiaan. Aristoteleen ja Tuomas Akvinolaisen mukaan ihmisjärki voi päätellä todellisuuden erilaisista rakennepiirteistä sen mikä on hyvää. Tuomas ajattelee tällaisen todellisuuden heijastavan Luojaansa ja alkuperäistä jumalallista oikeutta niin, että luonnollinen moraalilaki on lopulta jumalallista oikeutta. Tällöin ihmisjärki ei lähtökohtaisesti ole ristiriidassa jumalauskon ja yliluonnon kanssa.
Tuomaan jälkeen kristillinen teologia on suhtautunut luonnolliseen moraalilakiin lukuisin eri tavoin ja tulkinnut sen alaa suppeammin tai laajemmin. Luterilaisuudessa on usein opetettu järjen ja luonnollisen moraalilain olevan pätevä politiikassa ja maallisen hallinnon alueella. Myös lähimmäisenrakkaus ja avustustyö on usein hahmoteltu luonnollisen moraalilain puitteissa. Toisen asemaan asettumisen ns. kultainen sääntö (Luuk. 6:31) on usein tulkittu luonnollisen moraalilain ilmaukseksi. Toisaalta monet kristilliset kirkot ja teologit ovat katsoneet, että ihmisjärjen ulkopuolelta tuleva jumallinen ilmoitus tarvitaan valaisemaan moraalin totuuksia. Modernin ajan filosofia kiistää usein päättelykyvyn olemisesta ja normeihin.
Varsinaisia oppipäätöksiä luonnollisen moraalilain asemasta kirkoilla ei juurikaan ole. Yleisesti ajatellaan katolisen kirkon opettavan jonkinlaista luonnollista moraalilakia, kun taas protestanttien ajatellaan torjuvan vähintäänkin opin pysyvistä luomisjärjestyksistä.Erikieliset vastineet
| natural moral law | englanti (English) | |
| loi naturelle | ranska (français) | |
| natürliches Moralgesetz | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.12.2025: Teologia:luonnollinen moraalilaki. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:luonnollinen moraalilaki.)