Teologia:kuolemattomuus
kuolemattomuus
| kuolemattomuus |
Kristinuskossa kauan vallitsevana (mutta ei yksinomaisena) käsityksenä on ollut, että ihmisen ruumiin kuollessa ihmisen aineeton sielu (kr. psykhe, lat. anima) jää jollain lailla elämään. Ruumiin ylösnousemisessa sielu jälleen yhtyy ruumiiseensa. Käsitys esiintyy myös antiikin filosofiassa ja ainakin 1500-luvulle saakka on usein ajateltu, että tällainen sielun kuolemattomuus voidaan todistaa filosofisesti.
Yleisemminkin kristillisen teologian piirissä on katsottu ja katsotaan toisinaan nykyäänkin, että kuolema ei ole ihmisen luotuun todellisuuteen väistämättä kuuluva asia, vaan pikemmin erilaisista vajavaisuuksista ja puutteista seuraava haitta. "Synti, kuolema ja perkele" ovat niin kutsuttuja turmiovaltoja, jotka eivät tällaisessa ajattelussa kuulu ihmisen varsinaiseen psykofyysiseen elämään. Toisaalta ajatusta ihmislajin psykofyysisestä kuolemattomuudesta edustavat tieteessä lähinnä ns. transhumanistit, joihin kirkollinen opetus ei välttämättä halua samastua. Kuolemattomuusoletukselle vastakkaista oppia koko ihmisen kuolemasta ja uudelleen luomisesta ylösnousemuksessa ei yleensä pidetä harhaoppina. Useimmissa kirkkokunnissa ja ammattiteologien keskuudessa esiintyy siis erilaisia sallittuja käsityksiä kuolemattomuuden ominaisuudesta ja sen tarkemmasta luonteesta. Käsitys ylösnousemuksesta on silti kaikille yhteinen.
Kirkkojen viralliset opit sielun kuolemattomuudesta ovat nykyään pidättyväisiä. Esim. Suomen ev.lut. kirkon Katekismus (2000, 23) lausuu, että kuolemassa ruumis hajoaa ja sielu "odottaa" ylösnousemuksen päivää. Teologisena tulkintana voisi sanoa, että mikäli kuoleman ja ylösnousemuksen välillä ei ole mitään kyseisen persoonan identiteettiä ylläpitävää jatkuvuuden linkkiä, olisi yhtäältä vaikea sanoa juuri tämän henkilön nousevan kuolleista. Toisaalta kirkot eivät halua hahmottaa seikkaperäisempää kertomusta sielujen tietoisesta välitilasta (kr. Hades, suom. tuonela) kuoleman ja ylösnousemuksen välillä. "Odotuksen" käsite säilyttää minimaalisen identiteettijatkumon mutta ei esitä sitä suurempaa välitilaoppia. Roomalaiskatolisen kirkon käsitykset kiirastulesta ja sielujen odotustiloista ovat hieman runsaampia kuin vastaavat protestanttiset käsitykset. Varsinaisia opillisia kiistoja näiden suhteen ei kirkkojen välillä kuitenkaan ole. Agricolan sana.Erikieliset vastineet
| immortality | englanti (English) | |
| immortalité | ranska (français) | |
| Unsterblichkeit | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.12.2025: Teologia:kuolemattomuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:kuolemattomuus.)