kristinusko


kristinusko

Määritelmä Jeesus Nasaretilaisen eli Kristuksen opetuksia seuraava maailmanuskonto

Selite

Kristinusko syntyi ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla Jeesus Nasaretilaisen eli Kristuksen opetuksen, toiminnan ja ristiinnaulitsemisen seurauksena. Jeesus oli juutalainen opettaja, joka eli roomalaisten miehittämässä Palestiinassa. Juutalaisen ja roomalaisen ympäristön lisäksi kristinuskon varhaisimpaan vaiheeseen vaikutti voimakkaasti kreikankielinen yhtenäiskulttuuri, hellenismi. Jeesuksen ja muiden varhaisimpien opettajien opetukset on koottu kreikankieliseen kirjakokoelmaan, jota kutsutaan nimellä Uusi testamentti. Kokoelman nimi korostaa jatkuvuutta Heprealaiseen raamattuun eli Vanhaan testamenttiin, jota Uusi testamentti lainaa enimmäkseen sen kreikankieliseen versioon (Septuagintaan) tukeutuen. Vanhaa ja Uutta testamenttia yhdessä kutsutaan termillä Raamattu.

Jeesus opetti Jumalan valtakunnan tulemista ja sitä, että Jumala antaa synnit (rikkeet, pahat teot) anteeksi. Jeesuksen kuolema ristiinnaulittuna (roomalainen teloitustapa) ja sitä pääsiäisenä seurannut ylösnousemus johtivat käsitykseen, jonka mukaan Jeesus on Messias, ihmiskunnan pelastajahahmo. Varhaiset kristityt perustivat seurakuntia ja kirkkoja (kr. ekklesia), joissa vietiin eteenpäin ilosanomaa (kr. euangelion, ”evankeliumi”) Kristuksen opetuksesta ja hänen työstään. Neljännen vuosisadan lopulla kristinuskosta tuli Rooman valtionuskonto. Juutalaisuuden ja islamin tavoin kristinusko on monoteistinen ”kirjauskonto” eli sen opit on tallennettu pyhään kirjaan, Raamattuun. Monien muiden uskontojen tavoin kristinusko on ”pelastususkonto” eli se opettaa hyvää kuolemanjälkeistä elämää, johon usko pelastaa kannattajansa.

Kristinusko jakautui 1000-luvulla itäiseen ortodoksiseen ja läntiseen katoliseen haaraan. Lännen kirkko jakautui edelleen 1500-luvulla yhtäältä roomalaiskatoliseen kirkkoon ja toisaalta monimuotoiseen protestantismiin. 1900-luvulta lähtien eri kirkkokunnat ovat tehneet yhteistyötä ekumeenisen liikkeen piirissä. 2000-luvulla kristinusko on suurin maailmanuskonto, mutta sen vahvimmilla alueilla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa väestönkasvu on hidasta ja maalllistuminen nopeaa, joten kristinuskon suhteellinen osuus maailman uskonnoista ei enää kasva.

Kristinuskon kannattajia kutsutaan kristityiksi ja kristittyjen yhteisöjä puolestaan kirkoiksi. Suomen kielessä nämä sanat ovat yleistermejä, joita voidan käyttää laaja-alaisesti. Jyrkissä suuntauksissa toisten kirkkojen jäseniä ei aina pidetä ”oikeina” kristittyinä, mutta termien kristinusko, kristitty ja kirkko käytöt ovat suomessa varsin yksiselitteisiä ja kattavia. Rajatapauksia esiintyy silti. Esimerkiksi tietyt helluntailaiset eivät halua muodostaa kirkkoa, kun toiset taas haluavat. Jehovan todistajat ja mormonit pitävät itseään ”oikeina” kristittyinä, kun taas muut kristilliset yhteisöt eivät useinkaan tunnusta näiden ryhmien kuulumista kristinuskoon. Näissä rajatapauksissa ongelma ei kuitenkaan ole terminologinen, vaan reaalimaailmaan kuuluva.

Erikieliset vastineet

Christianity	englanti (English)
das Christentum	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

Metso&Ryökäs2005, Religion2005

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Teologia:kristinusko. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:kristinusko.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →