Teologia:katoavaisuus
katoavaisuus
| katoavaisuus |
Antiikin luonnonfilosofiaan kuului ajatus kaiken luonnollisen syntymisesta ja häviämisestä (kr. phthora) eli "katovaisuudesta" tai katoamisesta. Vain ideamaailmassa vallitsi "katoamattomuus" (kr. aphtharsia). Uusi testamentti käyttää tätä ajatusta katoavaisuudesta (esim. 1. Kor. 15:42) valaistessaan ihmisen kuolemaa ja ylösnousemusta. Siemenen kylvämisen tavoin katoaminen johtaa lopulta katoamattomuuteen.
Teologian historiassa on pidetty kiinnostavana, että sielun kuolemattomuusopin ohella Raamatussa elää myös luonnontieteellisempi ja elämän vääjäämätöntä kiertokulkua tähdentävä katoavaisuuden ajatus. Sitä ovat hyödyntäneet erilaiset kuoleman mietiskelyn (lat. ars moriendi) ja turhuuden (lat. vanitas) pohdiskelijat. Evoluution näkökulmasta elämän katoavaisuus on ehto seuraavien sukupolvien resurssien riittävyydelle (esim. E. Mayr).
Jeesuksen persoonaan kuuluu jollain lailla katoamattomuus (aphtarsia). Varhainen kristillisyys pohti muun muassa sitä, onko Jeesuksen ruumis ja ruoansulatus silti alisteinen ihmiselämän yleiselle katoavaisuudelle. Voittopuolisesti tähän kysymykseen annettiin myönteinen vastaus.
Raamatulliset termit katoavaisuus ja iankaikkisuus eivät kuitenkaan antaudu rationalistiseen ja luonnonfilosofiseen vertailuun kuin osittain, sillä ne kytkeytyvät olennaisesti rukouksen ja liturgian kielenkäyttöön.Erikieliset vastineet
| perishability | englanti (English) | |
| fugacité | ranska (français) | |
| Vergänglichkeit | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.12.2025: Teologia:katoavaisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:katoavaisuus.)