Teologia:kaksiluonto-oppi
kaksiluonto-oppi
| kaksiluonto-oppi |
Kaksiluonto-oppi on suomalainen vastine saksan ilmaukselle Zwei-Naturen-Lehre. Englanniksi ilmaukset duophysitism ja Christ in two natures tarkoittavat samaa.
Niin ortod0ksinen kirkko kuin läntinen kristikunta hyväksyvät Khalkedonin kirkolliskokouksen (v.451) opin, jonka mukaan Jeesus Kristus on "jumaluudeltaan yhtä olemusta Isän kanssa ja samana meidän kanssamme yhtä olemusta ihmisyydeltään, kaikessa meidän kaltaisemme, paitsi ilman syntiä". Jäljempänä Khalkedon puhuu siitä, kuinka Kristus "tunnetaan kahdessa luonnossa sekoittamatta, muuttamatta, erottamatta ja jakamatta". Kristus on näin yksi persoona, jolla on kaksi "luontoa" (kr. fysis, lat. natura), jumalallinen ja inhimillinen. Kummankin luonnon "omalaatuisuus on säilynyt ja yhdistynyt yhdeksi persoonaksi ja yhdeksi hypostaasiksi".
Tätä itäisen ja läntisen kristikunnan yhteistä näkemystä kaksiluonto-opista kutsutaan toisinaan ilmauksella "hypostaattinen unio" (suom. persoonayhtymys, lat. unio personalis). Monimutkaisen aatehistorian kompromissituloksena Khalkedon opettaa termien persoona (prosopon) ja hypostaasi tarkoittavan samaa, nimittäin Kristusta. Kristus on yksi "kahdessa luonnossa", so. hänet tunnetaan jumalana ja ihmisenä. Hänen persoonansa ei silti koostu vain näistä luonnoista tai tyhjenny niihin, so. persoona/hypostasis on itsellinen rakenne, eräänlainen luonnoissa tunnettava distinktiivinen täydellistymä.
Läntisen tradition ja myös Suomen ev.lut. kirkon tunnustuskirjojen käyttämän Athanasioksen tunnustuksen mukaan "Herramme Jeesus Kristus on Jumalan Poika, yhtä lailla Jumala ja ihminen: Isän luonnosta ennen aikojen alkua syntyneenä hän on Jumala, äidin luonnosta ajassa syntyneenä hän on ihminen. ... Vaikka hän on Jumala ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi. Yhdeksi hän ei ole tullut siten, että jumaluus olisi muuttunut ihmisyydeksi, vaan siten, että Jumala on omaksunut ihmisyyden. Yksi hän ei ole sen vuoksi, että luonnot olisivat sekoittuneet toisiinsa, vaan siksi, että hän on yksi persoona."
Khalkedonin käyttämät neljä määrettä "sekoittamatta, muuttamatta, erottamatta ja jakamatta" ovat innoittaneet runsaasti erilaisia tulkintoja kaksiluonto-opista. Athanasiuksen tunnustuksen muoto "omaksunut (lat. assumptio) ihmisyyden" on erityisesti lännessä merkittävä tulkinta, ns. homo-assumptus-kristologia. Toinen merkittävä läntinen tulkinta on ns. "suppositaalinen unio". Sen mukaan Jeesuksen persoonassa (hypostaasissa) jumaluus jossain mielessä "kantaa" ihmisen luontoa ja ominaisuuksia. Kahden luonnon yhtymyksen eri nimitykset (hypostaattinen, persoonallinen, suppositaalinen) voidaan tulkita synonyymisiksi, mutta niiden erilaisia nyansseja voidaan myös korostaa.
Hypostaattista uniota on myös yritetty tulkita lähemmin ns. idiomikommunikaation avulla. Kaksiluonto-opin teologianhistoriassa on tärkeä erottaa itse Khalkedonin normatiivinen teksti ja sen myöhemmät tulkinnat toisistaan. Ks. myös termi hypostaasi.Erikieliset vastineet
| duophysitism | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
cross2019, Religion2005, PihkalaJ2012
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.3.2025: Teologia:kaksiluonto-oppi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:kaksiluonto-oppi.)