Teologia:kärsimys

    Tieteen termipankista

    kärsimys

    kärsimys
    Määritelmä

    1) fyysisten ja psyykkisten vastoinkäymisten aikaansaama kielteinen kokemus ja tunnetila, passio

    2) kristinuskossa myös Kristuksen ristinkuolemassa tapahtuva Jumalan tai ihmisen myötätuntoinen samastuminen kaikkiin vastoinkäymisiin
    Selite

    Niin kutsuttu kärsimyksen ongelma pohtii hyvän Jumalan yhteensopivuutta maailmassa ilmenevän pahan taikka kärsimyksen kanssa. Ongelmaa voidaan kutsua myös teodikean eli Jumalan oikeuttamisen ongelmaksi. Kärsimys on laaja-alaisempaa kuin pahuus taikka synti, jotka viittaavat pahantahtoiseen toimijaan. Kärsimystä voi olla ilman pahantahtoista toimijaa esimerkiksi sairauden taikka onnettomuuksien keskellä.

    Kärsimyksen pohdinta on yleistä monissa uskonnoissa. Kristinuskossa se keskittyy Vanhan testamentin Jobin kirjaan sekä Jeesuksen ”kärsimyshistoriaan” palmusunnuntaista pääsiäiseen. On kuitenkin kiistanalaista, missä määrin varhaiset lähteet käsittelevät teodikeaa taikka kärsimyksen ongelmaa filosofisessa mielessä.  

    Uskontunnustuksen mukaan Jeesus ”kärsi Pontius Pilatuksen aikana”. Sen sijaan kirkko on tuominnut niin kutsutun patripassianismin eli opin Isän Jumalan kärsimyksestä. Isä Jumala kykenee kuitenkin myötätuntoon tai myötäkärsimykseen (lat. misericordia, compassio). Tällaiseen ajatteluun liittyy käsitys siitä, että vain ruumiillinen olento voi kokea kärsimystä, joka on tunnetila tai aistihavainto.

    Teologisissa teksteissä termi kärsimys vastaa usein latinan sanaa passio, joka tarkoittaa toiminnan kohteena olemista ja tunnetilaa. Myös englannin suffering ja saksan Leiden tuovat samantapaisesti esiin toiminnan kohteena olemista ja tietynlaista passiivisuutta. Samaa sanajuurta on myös termi kärsivällisyys (engl. patience). Kääntämisessä on huomattava, että passio-termi voidaan joskus kääntää myös tunteeksi tai intohimoksi.

    Terminologinen juuri ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kärsimys ilmiönä voitaisiin rajata tunnetilaksi tai toiminnan kohteena olemiseksi. Kärsimykseen kuuluu toiminnallinen ja kognitiivinen ulottuvuus. Ruumiillisina ilmiöinä kärsimys ja kuolema yhdistävät ihmistä koko eläinkuntaan. Kärsimyksen ongelmaan liittyy suuri joukko eettisiä aihepiirejä, esimerkiksi kidutus, eutanasia, ruumiilliset rangaistukset ja oikeutettu sota.

    Kyky tuntea kärsimystä on kuitenkin myös tasapainoiseen ihmisyyteen kuuluva piirre. Myötätunto taikka empatia toisia kohtaan edellyttänee tällaista kykyä. Niin kutsuttu haavoittuvuus (engl. vulnerability, lat. vulnus = haava) voidaan yhtäältä tulkita heikkoudeksi, mutta se on myös eräänlainen voimavara, joka mahdollistaa realistisen itsetuntemuksen ja tasa-arvoisen kohtaamisen toisten kanssa. Haavoittuvuus ja hauraus (engl. fragility) kuuluvat tavallaan kykyyn kokea ja tunnistaa kärsimystä. Puhe ”ristin teologiasta” tai kärsimyksessä avautuvasta myötätunnon mahdollisuudesta sanoittaa tätä kykyä.

       

    Erikieliset vastineet

    passionenglanti (English)
    sufferingenglanti (English)
    das Leidensaksa (Deutsch)

    Käytetyt lähteet

    Religion2005, SaarinenR2017, WelkerM2013

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 17.4.2024: Teologia:kärsimys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:kärsimys.)