Teologia:ilo
ilo
| ilo |
Jeesuksen julistusta kutsutaan "ilosanomaksi" (kr. euangelion) eli hyväksi uutiseksi Jumalan valtakunnan tulosta ja Jeesuksesta itsestään (esim. enkelin ilmoitus jouluevankeliumissa Luuk. 2:10). Vanhassa ja Uudessa testamentissa ilo esiintyy erityisesti aterioinnin ja juhlien, kuten häiden, yhteydessä. Nämä tapahtumat ovat myös symboleja Jumalan riemullisesta tulosta ihmisten luokse. Paavali kuvaa iloa "Hengen hedelmäksi" (Gal. 5:22).
Kun monet muut läntiset kirjalliset perinteet kytkevät yhteen rakkauden ja ilon, teologisessa perinteessä (esim. Tuomas ja Luther) ilo liittyy tavanomaisesti toivoon ja hyvän tulevaisuuden odottamiseen. Juhlat ja ateriat nykyistävät tällaisen ilon. Iloon kuuluva leikin ja komiikan ulottuvuus on silti kristillisessä teologiassa vähäinen. Närkästys (lat. indignatio) ja kauna (ransk. ressentiment) ovat tällöin ilon kilpailijatunteita.
Iloisuuden ja vakavuuden monimuotoinen ja yhteisöllisesti kontrolloitu vaihtelu kuuluu kristinuskon harjoittamiseen. Yleisesti ottaen kristinusko ei vakuuta kannattajiaan ilon ilmentämisen kautta, vaan rakkauden ja huolen tunteet ovat katekeettisessa opetuksessa enemmän esillä. Ilo on tällöin kokijansa yllättävä tunne. Agricolan sana.Erikieliset vastineet
| joy | englanti (English) | |
| joie | ranska (français) | |
| Freude | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.12.2025: Teologia:ilo. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:ilo.)